Sijassynnytys Kolumbiassa toi Lukan syliin
Teksti Hanna Parviainen, kuvat Pexels ja Simpukka ry sekä haastateltavien kotialbumi. Haastattelu on julkaistu ensin Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n lehdessä Simpukka 4/2023.
Sami ja Tuomas eivät luovuttaneet, vaikka miesparin lapsitoiveen toteutuminen vaati paljon aikaa ja rahaa. Luka syntyi sijaissynnytyksellä Kolumbiassa. Suomen viranomaisten toiminta oli hidasta ja suhtautuminen negatiivista. Lapsettomien yhdistys Simpukka ajaa voimakkaasti ei-kaupallisen sijaissynnytyksen sallimista Suomessa.
Pääkaupunkiseudulla asuvat Sami ja Tuomas elävät elämänsä onnellisinta aikaa 1,5-vuotiaan Lukan kanssa. Tie lapsiperheeksi oli pitkä, kipeä ja kallis. Luka syntyi Kolumbiassa sijaissynnyttäjän avulla. Prosessin isoimmat ongelmat alkoivat perheen saapuessa Suomeen.
– Luka on kauan odotettu koko suvun silmäterä. Olemme joutuneet taistelemaan lapsen oikeuksien puolesta Suomen viranomaisia vastaan, Tuomas huokaa.
Suomen laki kieltää hedelmöityshoidot, jotka johtavat sijaissynnytykseen. Ulkomailla sijaissynnytysjärjestelyissä käyminen ei ole laitonta, mutta järjestelyt ovat usein hankalia ja epävarmoja. Suomen viranomaisilla ei ole kirjattuja käytäntöjä sijaissynnytysjärjestelyissä ulkomailla käyville perheille.
Simpukka ajaa voimakkaasti ei-kaupallisen sijaissynnytyksen sallimista Suomessa. Simpukan mukaan sijaissynnytykset on mahdollista toteuttaa Suomessa niin, että kaikkien osapuolten oikeudet toteutuvat eettisesti ja inhimillisesti.
Sami ja Tuomas kertoivat yksinoikeudella Simpukalle kokemuksiaan sijaissynnytyksellä lapsiperheellistymisestä. Simpukka ei käytä perheestä heidän oikeita nimiään yksityisyydensuojan vuoksi. Haastateltavien henkilöllisyys on Simpukan tiedossa.
Sijaissynnytys ainoa vaihtoehto
Kahdeksan vuotta yhdessä olleet Sami ja Tuomas ovat puhuneet yhteisestä lapsesta suhteen alusta asti. Tuomaksella on kaksi aikuista lasta edellisestä liitostaan. Samille tahaton lapsettomuus on ollut kipeä asia homoseksuaalisuudessa.
Kumppanuusvanhemmuus ei tuntunut heille sopivalta tavalta lapsen saamiseen. He kävivät sijaisvanhemmuuteen valmistavan PRIDE-valmennuksen vuonna 2017. Sijaisvanhemmuudessa mietitytti kuitenkin riski lapsen menettämisestä.
Ajatukset alkoivat kääntyä sijaissynnytykseen. Sami selvitteli jopa satoja tunteja sijaissynnytysjärjestelyjen käytäntöjä ja mahdollisuuksia. Hän löysi tietoa muun muassa Facebookin kansainvälisistä ryhmistä.
Osa maista sallii sijaissynnytyksen vain nais-miespareille. Osa maista sallii järjestelyt itsellisille miehille, mutta vain harva maa miespareille. Käytäntö tuntui hyvin epäreilulta.
Keväällä 2019 he alkoivat tutustua Kolumbian pääkaupungin Bogotán järjestelyihin. Taustatutkimusten mukaan kaikki toimi hyvin: sijaissynnyttäjän saama tuki ja korvaukset, perheiden kokemukset, hygienia, turvallisuus ja luotettavuus. Oli kuitenkin harmillista, että pitkän välimatkan vuoksi heidän ei ollut mahdollista tutustua sijaissynnytysjärjestelyjä toteuttavaan toimistoon paikan päällä ennen sopimusten tekoa.
Uutisia Kolumbiasta
Syyskuussa 2019 Sami ja Tuomas kirjoittivat kolumbialaisen toimiston kanssa sopimuspaperit. Papereihin kirjattiin kaikki tarvittava, kuten aiottujen vanhempien, munasolulahjoittajan ja sijaissynnyttäjän aikataulut. Heille nimettiin tueksi ja tulkiksi koordinaattori. Sami alkoi opiskella espanjaa asioiden helpottumiseksi.
Vähän ennen joulua he tapasivat videoyhteydellä sijaissynnyttäjäksi lupautuneen naisen. Tapaamisessa aiotut vanhemmat ja sijaissynnyttäjä saivat katsoa, valitsevatko he toisensa. Tapaamisessa puhuttiin kaikkien toiveista ja sijaissynnyttäjän syistä lähteä auttamaan heitä.
– Tapaamisen aikana tuli ensimmäistä kertaa tunne, että ehkä toiveemme etenee, ehkä tästä tulee totta, Sami sanoo.
Sami ja Tuomas matkustivat marraskuussa 2019 Kolumbiaan, jolloin Samin sukusolut pakastettiin. Ensimmäinen munasolujen hedelmöitys tehtiin Kolumbiassa tammikuussa 2020.
Neljästä alkionsiirrosta yksikään ei onnistunut. Oli vaikeaa olla tuhansien kilometrien päässä Suomessa ja odottaa, jännittää ja pettyä kerta toisensa jälkeen.
Klinikka siirtyi tässä vaiheessa pakastealkioiden käytöstä tuoresiirtoon. Samin sukusoluja oli onneksi klinikalla tarpeeksi. Sijaissynnyttäjää vaihdettiin muutaman kerran.
Raskas taival
Heinäkuussa 2021 Sami ja Tuomas olivat kohdanneet jo kuusi sijaissynnyttäjää ja monta pettymystä. Yhtään positiivista raskaustestitulosta ei ollut tullut.
Prosessi vaatii jatkuvasti tutustumista ja aikataulujen säätämistä lahjoittajan ja synnyttäjän kierron mukaan. Yhteydenpito toimiston kanssa oli hidasta. Välillä tuli epäilys siitä, että heidän asiaansa ei edistetä mitenkään.
Heidän sopimuksensa mukaan siirtoja tehdään niin kauan, että lapsi syntyy. Hetken he miettivät jo luovuttavansa, mutta jostain löytyi voimia jatkaa.
Seitsemännen sijaissynnyttäjän tapaamisessa Sami ja Tuomas olivat väsyneitä ja allapäin. He eivät enää hihkuneet innosta. Tapaamisessa mukana ollut koordinaattori tulkitsi tilannetta sijaissynnyttäjälle. ”Heillä on ollut tosi raskas taival”, hän kuvasi. Siltä se tuntuikin.
Tuomas ja Sami kokivat, että sijaissynnyttäjiä osataan maassa huomioida hyvin. Heillä on kattojärjestö edunvalvojana sekä kattava psykologinen tuki. Sen sijaan aiotut vanhemmat jäivät ilman tukea.
– Toimisto ei ymmärtänyt, miksi emme osanneet enää luottaa siihen, että voimme saada lapsen. Emme saaneet kaikkiin kysymyksiimme vastauksia, Sami sanoo.
Positiivinen raskaustesti
Alkio numero seitsemän siirrettiin 4.8.2021. He alkoivat pitää sijaissynnyttäjään itse yhteyttä WhatsAppissa Google-kääntäjän avulla.
Kahden viikon kuluttua sijaissynnyttäjä lähetti heille kuvan kotona tekemästään raskaustestistä. Se oli positiivinen! Klinikka varmisti raskauden.
– Tuntui todella hyvältä, kun olimme odottaneet tätä monta vuotta! Samalla pelkäsimme, muistelee Tuomas.
He pitivät sijaissynnyttäjään viikoittain yhteyttä ja oppivat tuntemaan toisensa hyvin. Sijaissynnyttäjä kertoi jokaisesta lääkärikäynnistä ja kuvasi kerran kuukaudessa olleet ultraäänitutkimukset videolle. Videoita oli koskettavaa katsoa. Sijaissynnyttäjä kuuntelutti vatsalle Samin ja Tuomaksen ääniviestejä.
Samin sisarukset itkivät onnesta
Sami ja Tuomas pohtivat, koska kertoisivat läheisilleen sijaissynnytysjärjestelyistä ja onnellisesta uutisesta. He päättivät kertoa raskausviikolla 10. He halusivat, että heillä olisi tukea myös siinä tapauksessa, että raskaus keskeytyisi. Läheisten reaktiot pelottivat.
– Äitini on aina tiennyt, että haluan lapsen. Hän oli uutisesta todella iloinen. Lähetin jokaiselle sisarukselleni samanlaisen viestin ja annoin heidän sulatella asiaa. Sain heti viestejä ja puheluita. He itkivät onnesta, Sami kertoo.
Kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa, 4.4.2022, Sami ja Tuomas pääsivät halaamaan elämänsä mullistavaa sijaissynnyttäjää Kolumbiassa.
– Tuntui todella hyvältä tavata hänet. Tuntui uskomattomalta, että joku teki tämän meille, Sami sanoo.
Heille vahvistui tunne siitä, että sijaissynnyttäjällä ovat asiat hyvin. Hän oli saanut apua ja tukea muun muassa siihen, miten hän sanoittaa sijaissynnytystä omalle lapselleen.
Sektion ajaksi päätettiin 11.4. Päivät he valmistautuivat lapsen tuloon hankkimalla varusteita, ja yöt Tuomas teki etätöitä Suomeen.
Unohtumaton hetki
Vain toinen vanhemmista sai olla sairaalassa sektiopäivänä. Samille tuotiin tieto Lukan syntymästä sairaalan kahvilaan, josta hänet haettiin yhteiseen sairaalahuoneeseen sijaissynnyttäjän ja lapsen kanssa.
– Muistan sen hetken, kun otin lapsen syliin, Sami sanoo hiljaa. Hetki oli vaikuttava.
Sijaissynnytyksellä lapsiperheellistyneitä vanhempia oli useita sairaalassa yhtä aikaa. Tilanne tuntui olevan työntekijöille aivan tavallinen. Vanhempiin suhtauduttiin positiivisesti.
Sami jakoi sijaissynnyttäjän kanssa huoneen kahden vuorokauden ajan, jonka jälkeen heidät kaikki kotiutettiin sairaalasta. Onni vaihtui nopeasti hätään: Luka ei osannut syödä ja hengittää yhtä aikaa. Hänet vietiin keskiyöllä teho-osastolle. Siellä sai kumpikin vanhempi olla vauvan tukena.
Lukan hengitystä tuettiin teho-osastolla noin viikon ajan, minkä jälkeen hoitoa jatkettiin perheen vuokra-asunnossa parin viikon ajan. Koordinaattori hankki happipullon ja muut tarvittavat välineet, ja Sami ja Tuomas palkkasivat avuksi tehohoitajia. Tukena olivat myös sairaalan lääkäri ja Suomen päässä neuvola, jonka asiakkuus oli saatu jo ennen Lukan syntymää.
Luka sai lentoluvan toukokuun alussa. Koordinaattori järjesti maastalähtöön liittyvät asiat.
– Olimme hermostuneita siitä, pääsemmekö lapsen kanssa pois maasta ja miten sujuu koneen vaihto Pariisissa. Kaikki sujui hyvin, Tuomas muistelee.
Ongelmia Suomessa
Heti Suomeen saapuessaan toukokuussa he varasivat Digi- ja väestötietovirastosta (DVV) ajan, jonka saivat neljän päivän päähän. Maahanmuuttoviraston ensimmäinen vapaa aika koko Suomessa oli Lahdesta elokuun puolivälissä.
Luka ei ollut väestörekisterissä, minkä vuoksi hänellä ei ollut sosiaaliturvatunnusta eikä kansalaisuutta, vaikka se olisi pitänyt tulla automaattisesti biologiselta isältä Samilta.
DVV ilmoitti, että käsittelyajoissa on kolmen kuukauden jonot eikä ole mitään syytä, miksi tätä kiirehdittäisiin. Tästä syystä Lukalle ei voitu hankkia vakuutusta eikä hän kuulunut Suomen sosiaaliturvan piiriin. Samilla ei ollut oikeutta saada vanhempainpäivärahaa eikä Lukalla lapsilisää. Tuomakselle tarvittiin lupa adoptoida Luka perheen sisäisesti.
Neuvolapalvelut onneksi järjestyivät.
– Meistä tuntui siltä kuin Luka olisi ollut laiton maahantulija, koska viranomaisten suhtautuminen oli todella huonoa. Olimme täysin heidän armoillaan. Suomi tuntui takapajulalta, Tuomas sanoo.
Suomen lainsäädäntö tulkitsi synnyttäjän äidiksi, ja DVV ilmoitti, että heidän on pakko rekisteröidä synnyttänyt nainen äidiksi ja huoltajaksi. DVV kehotti olemaan yhteydessä käräjäoikeuteen yksinhuoltajuuden saamiseksi. Käräjäoikeuden tuomari ei voinut tehdä päätöstä huoltajuudesta, koska lasta ei ollut DVV:n jonojen vuoksi rekisteröity. Tämän tiedon saatuaan DVV rekisteröi Lukan kiireellisesti heinäkuussa 2022.
Viranomaiset eivät edistä lapsen etua
Kesäkuussa Kela huomautti, että lapselle olisi pitänyt hakea kolmen kuukauden oleskelulupa lapsilisän ja vanhempainpäivärahan maksamista varten. Muuhanmuuttoviraston mukaan Lukalle ei kuitenkaan tarvinnut hakea oleskelulupaa, koska haettiin kansalaisuutta, mitä varten oli varattu jo aika elokuulle.
Kela käsitteli vanhempainpäivärahahakemuksen heinäkuussa sen jälkeen, kun DVV oli rekisteröinyt Lukan. Luka ei ollut kuitenkaan oikeutettu sosiaaliturvaan, koska hänellä ei ollut vielä Suomen kansalaisuutta tai vaihtoehtoisesti tehtyä oleskelulupahakemusta.
Sami ja Tuomas ihmettelevät, miksi digitalisaation aikana mitään tietoja ei liikkunut viranomaisten välillä. Kukaan ei osannut ajatella lapsen etua. Pahin pelko oli, että Luka karkoitetaan Kolumbiaan.
Perhe haki kiireellistä asioiden käsittelyä, ja Maahanmuuttovirastossa käymisen jälkeen Lukalla oli Suomen kansalaisuus kahden toimistopäivän kuluttua. Käynnistä jäi silti kurja olo.
– Luka oli hereillä suurimman osan ajasta, mutta kun hänet oli laitettu nukkumaan, vaati virkailija vielä herättämään Lukan, koska halusi varmistaa tämän henkilöllisyyden vasta tässä vaiheessa, he ihmettelevät.
Rikosepäilys käräjäoikeudessa
Saatu kansalaisuus ilmoitettiin välittömästi Kelaan. Vielä marraskuussakaan Lukalla ei ollut oikeutta sosiaaliturvaan, joten Sami ja Tuomas ilmoittivat Kelalle ottavansa yhteyttä syrjintävaltuutettuun. Päätös tuli alle viikossa.
– Elimme elämämme iloisinta aikaa ja olisimme halunneet nauttia, mutta oli todella raskasta taistella viranomaisten kanssa. Sanoin Tuomakselle, että jaksan väsymyksen ja vauvanhoidon, mutta en viranomaisia, Sami muistelee.
Perheen sisäisen adoption piti olla vain ilmoitusluonteinen asia. Käräjäoikeuden tuomari epäili, että kyseessä on maksettu adoptio ja vaati kaksi kertaa lisäselvennyksiä.
– Meitä syytettiin rikoksesta, jota emme olleet tehneet. Pelkäsimme, että taistelussa menee vuosi tai kaksi, Sami sanoo.
Adoptiota tarvittiin kiireesti myös Tuomaksen isyysvapaata varten. Lopulta varoaikaa päätöksen ja ajan umpeutumisen väliin jäi muutama päivä. Kun Luka oli yhdeksän kuukauden ikäinen, kaikki paperit olivat vihdoinkin valmiina.
Suomi estää perheiden hyvinvoinnin
Lukan syliin saaminen kesti kaksi ja puoli vuotta. Klinikalle maksetut kustannukset olivat 60 000 euroa. Siihen päälle tulivat lennot ja majoituskulut.
Luka saa kasvaa tietoon sekä sijaissynnytyksestä että munasolulahjoituksesta. Sijaissynnyttäjä teki Lukalle taulun, jossa hän kertoo pitävänsä pojan aina mielessään. Perhe on yhä häneen yhteydessä muutaman viikon välein.
Kotona on munasolulahjoittajasta valokuvia sekä tietoja terveydestä, ulkonäöstä, persoonasta, unelmista ja sisaruksista. Luka saa myöhemmin itse päättää tutustuuko tietoihin.
Mikäli Luka olisi saanut syntyä Suomessa ei-kaupallisella sijaissynnytyksellä, käytännöt olisivat varmastikin olleet joustavampia ja tutumpia eri viranomaisille.
– Monilla on iso kaipuu vanhemmuuteen. Miesparien lapsiperheellistyminen on hyvin vaikeaa. Miksi Suomi kieltää ja estää perheiden hyvinvoinnin? Unelmana olisi, että perheiden ei tarvitsisi miettiä, huijataanko heiltä ulkomailla rahat, he pohtivat.
Heidän kohdallaan unelma toteutui. Luka on suuren serkkujoukon, aikuisten sisarusten, vanhempien ja isovanhempien aarre.