Todistus hedelmättömyydestä – Transmiehen tunnustetuksi tulemisen edellytys

Todistus hedelmättömyydestä – Transmiehen tunnustetuksi tulemisen edellytys

Jotta tulin myös juridisesti nähdyksi omana itsenäni, miehenä, tuli minun osoittaa todistus hedelmättömyydestäni. Olin ollut siitä tietoinen prosessin alusta asti, eikä se heti hetkauttanut mitenkään. Elämä omana itsenä, oikein nähdyksi tuleminen ja dysforian helpottuminen; kohdallani ne peittivät alleen tuon vaatimuksen todellisen merkityksen.

Vasta myöhemmin se iski; kellään lapsella ei koskaan tulisi olemaan nenääni. Minun perimäni loppuisi minuun. Olisin aikojen alusta lähteneen ketjun päätepiste. Se oli jyrä, jonka alla oli vaikea hengittää. Jyrä, joka taitaa kulkea kanssani koko elämäni ajan. Hitaasti sen kanssa kuitenkin oppii elämään.

Oli vaikeaa, kuinka kaikki tuli niin odottamatta. Vaikka olihan asia ollut tiedossa jo pitkään. Tiesin mitä minulta vaadittiin ja mitä siitä seuraisi, mutta kuitenkin se tuli yllätyksenä. Se miten siihen todella reagoin. Se miltä se todella tuntui. Se kaikki oli ollut minulle ok, kunnes ei ollutkaan. Vaikeaksi asiaa teki myös se, kuinka jotkut ajattelivat minun tehneen itse valintani. Sanoivat, että sainhan sen mitä halusin, sen mikä minulle tärkeää oli.

En kadu, että olen minä, ihan sukupuolimerkintää myöten. Se ei kuitenkaan vie pois tuskaani siitä, etten voi saada biologisia lapsia. Eikä kipuni lapsettomuudesta muuta onneani siitä kuka olen. Ne ovat kaksi eri asiaa. Siksi se sattuukin niin paljon, että ne noin sidottiin muiden mielissä yhteen. Sanottiin, etten voi olla minä, jos tahdon biologisia lapsia tai, että siinä mitä minä olen, on jotain sellaista, että minulle biologinen vanhemmuus ei saisi olla mahdollista. Lapsettomuuteni suru on minulle jotain aivan omaa, mutta samalla se linkittyy siihen, miten minut yhteiskunnassa nähdään ja kuka on saanut kehostani sekä elämästäni päättää.

Minä tajusin kaiken kunnolla vasta myöhemmin. Jotkut tajuavat heti. Kummassakaan tapauksessa emme ole sukupuolenkorjauksella itse lapsettomuuttamme valinneet. Sillä olemme valinneet vain elämän itsenämme. Suru lapsettomuudesta on oma prosessinsa.

Mio Kivelä
aktivisti ja freelancer

Lisätietoa:
Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus
Trasek

Tämä artikkeli on osa uudistettavaa Näkymätön suru – Mies ja tahaton lapsettomuus -opasvihkoa. Liittymällä jäseneksi varmistat, että saat painotuoreen kappaleen postilaatikkoosi.