Olen elossa, vaikka epäonnistuinkin lisääntymään

Miten esittelet itsesi kohdatessasi uusia ihmisiä? Minä olen 44 -vuotias tytär, sisko, lapsenlapsi, täti ja kummi. Minulta tullaan ensimmäisenä kysymään neuvoa bussipysäkillä, kirjastossa ja kaupassa. Olen tahtomattani lopullisesti lapseton ja epäonnistunut lisääntymään. Tosin tätä harvoin kerron ensimmäisenä kun esittelen itseni.

Esikoulussa toiveammattini oli äiti. Olin tässä päätöksestä niin varma kuin 6-vuotias voi vain olla. En ymmärtänyt kysymystä siitä oikeasta toiveammattista, jota aikuiset minulta kysyivät.

Oi mikä ihana ilta

Elokuun lauantaina yli 20 vuotta sitten ensitreffeillä entisen puolisoni esitti kysymyksen ”Miten sun tulevaisuuden suunnitelmiin sopii punainen tupa, perunamaa ja lapset?” Olin myyty. Tuolloin suurin unelmani oli edelleen äitiys ja lapsiperhearki vanhempana, vaikka samalla opiskelin toiveammattiani.

Meillä oli lapsitoivevuosina valmiina etunimet kolmelle lapselle ja nalletapetit vierashuoneessa, mutta lisääntyminen tuotti silti vaikeuksia. Unelmista ja toiveista huolimatta epäonnistuimme lisääntymisessä. Laitoimme kodin myyntiin, kun se oli liian iso kaksin asua. Tuolloin minua ei paljoa naurattanut ja koin, että onnellisuus oli jotain mitä muut saivat kokea, mutta minun ei ollut tarkoitus olla onnellinen enää koskaan.

Nämä ajat eivät ole meitä varten

Niistä ensitreffeistä oli kulunut noin 15 vuotta. Asuin yksin yksiössä ja koin loputtoman yksinäisyyden vaanivan minua aivan nurkan takana. Vastauksia minulla oli vähän, mutta kysymyksiä sitäkin enemmän: Yritin selvittää kuka minä oikein olen? Mistä minä pidän? Mitä merkitystä elämälläni oikein on? Mitä tarkoittaa olla elossa? Ja mistä saan elämänhalua sekä mielekkyyttä arkeeni?

Olin päättänyt lapsettomuuden mustina vuosina, kun en osannut unelmoida ja en uskaltanut haaveilla, että minusta ei ainakaan tule vanhaa katkeraa akkaa. Tuo ajatus kantoi vuosia, vaikka en ihan vielä ollut ratkaissut miten sen käytännössä toteuttaisin.

Mutta minä olen ja elän ja hengitän

Töissä uudet työkaverit, asiakkaat ja yhteistyökumppanit jatkoivat lapsista uteluitaan. Minulta on kysytty niin monta kertaa minkä ikäisiä lapseni ovat tai mitä koulua he käyvät, että olen vuosia sitten seonnut jo laskuissa kuinka monta kertaa noihin kysymyksiin olen joutunut reagoimaan jotenkin ja keksimään tilanteeseen sopivan vastauksen.

Lapsi- ja äitioletus minusta ja arjestani on tiukassa ihmisten mielessä ja osa ensivaikutelmaani. Äitiys kuulemma sopisi minulle ja minussa on jotain hyvin äitimäistä. On päiviä kun toivoisin ihmisten pitävän pienempää ääntä näistä mielipiteistään, kun kehuksi tarkoitettu lausahdus voi päivästä riippuen osua ja aiheuttaa kipua vieläkin.

Uusia unelmia

Mikä sitten on auttanut minua? Aika ja ihmiset. Ystävät, jotka ovat tarjonneet olkapään ja paketin nessuja silloin kun niitä on tarvittu ja ottaneet mukaan, vaikka minua ei olisi hotsittanut lähteä. Vertaiset eli Sykeläiset, jotka ymmärtävät ilman ääneen lausuttuja sanoja, katseesta tai somessa kirjoittamastani lauseesta. Myös omasta lapsettomuudesta ja arjesta puhuminen, vaikka se on ollut ihan hirmuisen pelottavaa ensi alkuun.

Arjessa törmään vieläkin tilanteisiin, joissa joku sanoo jotain tökeröä. Kesän alussa puhuin lapsettomuudestani ja eräs kahden aikuisen lapsen äiti päästi suustaan sammakon ja lausui minulle: ”Jos minulla ei olisi lapsia, olisin kuollut”. No minä en kuollut lapsettomuuteeni ja olen elossa, vaikka olen joutunut rakentamaan uudelleen elämäni ja etsimään merkityksellisyyttä arkeeni.

Elän nyt oman näköistä elämää ja arkea, joka ei ole mikään toisinto opiskelijavuosista vaan täynnä aikuisten velvollisuuksia ja ympärilläni on itselleni tärkeitä ihmisiä ystävän taaperosta mummiini. Se mistä olen erityisen iloinen, on että tänä päivänä pystyn ja osaan unelmoinnin taidon. Minulla on rohkeutta kulkea kohti uusia unelmia, kun olen päästänyt irti äitiyteen liittyvistä unelmista. Koen myös olevani ihan oikeasti onnellinen, vaikka välillä on päiviä, jolloin tekisi mieli pyörtää omat puheeni. Tahaton lapsettomuus on ja tulee aina olemaan osa minua ja elämäntarinaani.

Toivon sinulle kaikkea hyvää ja etenkin haluaisin antaa sinulle luvan unelmoida. Ne uudet unelmat voivat alkuun olla ihan pieniäkin unelmia. Paula Vesalaa lainatakseni: Jäädään uusimaan sun unelmii. 

Nimimerkki Hanne Mustiala

Lapsettomien yhdistys Simpukka ry

Simpukka ry:n vuoden 2024 teemana on Tahattomasti lapsettomana Suomessa. Simpukka kerää ja jakaa vuoden 2024 ajan tahatonta lapsettomuutta kohdanneiden kirjoituksia, jotka liittyvät yhteiskuntaan. Voit kirjoittaa omista kokemuksistasi, mielipiteitäsi tai kannanottojasi.