Tarinoita lapsettomuudesta - Meeri

Enkö voisi joskus päästä helpolla?

Tarinoita lapsettomuudesta: tahaton lapsettomuus, endometrioosi, keskenmenot

Takana monta parisuhdetta ja paljon tapailua, treffailua ja kriiseilyä siitä, löydänkö ikinä loppuelämän kumppania tai saanko ikinä lapsia. Nykyisen kumppanin kohdalla olen vihdoin varma, että hän on se kenen kanssa haluan loppuelämäni viettää ja perustaa perheen. Kaikki on hänen kanssaan niin ihanaa, mutta lasta ei vain kuulu.

Olen yli 15 vuotta kärsinyt ahdistuksesta, itsetunto-ongelmista, yksinäisyyden tunteesta ja lyhyistä masennuskausista. Lisäksi minulla on krooninen sairaus, joka ei ole vakava mutta vaikuttaa negatiivisesti mielialaani. Olen kompuroinut ja etsinyt elämässä oikeaa suuntaa. 

Tuntuu epäreilulta, että nyt mukaan on tullut taistelu tästä lapsiasiasta. 

Reilu puoli vuotta yritettyämme koin kohdunulkoisen raskauden, ja samalla löytyi munasarjasta endometrioosikysta. Sekin vielä. Vaikka yritystä on nyt takana vasta vajaa vuosi, pelottaa ihan hemmetisti millainen tie on edessä ja paljonko kehoni ja mieleni jaksaa. 

Ei päivääkään etten ajattelisi vauvaa

Koen myös syyllisyyttä siitä, että murehdin jo nyt, kun tiedän monien yrittäneen vuosia. Voi kunpa saisinkin murehtimiskytkimen pois päältä. Ei ole päivää jolloin en ajattelisi vauva-asiaa. Kaikki tulevaisuuteen liittyvät suunnitelmat sisältää ajatuksen ”paitsi jos meillä on silloin vauva” tai ”riippuu tietysti siitä olenko silloin raskaana”. 

Jokainen vessakäynti tuo mieleen ne hetket, kun on toivonut että menkat ei ala ja ne hetket, kun näkee veren paperissa. On vaikea unohtaa myöskään sitä keskenmenon aiheuttamaa tuskaa, kun lyhyessä ajassa onnistumisen ilo muuttui pettymykseksi ja suruksi.

Tuttavien somepostaukset vauvauutisista ja somen vauvantarvikemainokset ahdistaa ja itkettää. En halua tavata ihmisiä, joiden tiedän odottavan vauvaa. Koen surua puistossa nauravista lapsista. 

En halua mitään yhtä paljon

Perusluonteeni on herkkä ja melankoliaan taipuvainen, joten on vaikea pysyä toiveikkaana ja keskittyä muihin asioihin. En halua muita asioita yhtä paljon kuin vauvaa. Olen myös alkanut kiinnittää huomiota siihen, miten elokuvissa ja sarjoissa niin usein naiset vain pamahtelevat paksuksi tuon tuosta yhden illan juttujen jälkeen. Se ei tunnu realistiselta ja se suututtaa, kun todellisuudessa lapsen saaminen vaatii monilta jatkuvaa kalenterin kyttäämistä, laskemista ja tikkuun pissaamista, ja aikaikkuna onnistumiselle on hyvin pieni, vaikka siihen yrittäisi tähdätä tarkoituksella. 

Olen vihainen universumille ja väsynyt siihen, miten helposti toiset saavat asioita, ja toiset eivät saa kaikesta raskaasta työstä huolimatta. On tietysti myös päiviä, kun toivo taas herää ja uskallamme kumppanin kanssa puhua siitä mitä kivaa sitten joskus touhuamme pikkutyypin kanssa. Voi kunpa se pikkutyyppi jo tulisi.

Meeri

Simpukka 35-vuotta

Lapsettomien yhdistys Simpukka kerää vuoden 2023 ajan tahatonta lapsettomuutta kokeneiden tarinoita. Vuonna 1988 perustettu Simpukka edistää lapsettomien asemaa tiedon, tuen ja vaikuttamisen keinoin.