Muumimuki

Tarinoita lapsettomuudesta: hedelmöityshoidot, keskenmenot, lahjasolualkuiset.

Nuorena naisena avioiduttuani, halusin heti lapsia ja toivoin vähintään kahta lasta, koska itse olin omien vanhempieni ainokainen. Muistaakseni hyvin pian saatiin puolisoni kanssa tietää, ettei meistä vanhempia tulisi, perinteisellä menetelmällä ainakaan. 

Elettiin 90-lukua ja aloitettiin lapsettomuushoidot. Pari kertaa käytiin yksityisellä klinikalla, sitten siirryttiin Väestöliiton lapsettomuusklinikalle. Ei hoidoista tulosta tullut, raskaus ei edes alkanut, ei inseminaatiolla eikä IVF-menetelmällä. Turhia toiveita, pettymyksiä ja kallistakin se oli. 

Tunsin itseni usein koe-eläimeksi maatessani jalat levällään tutkimuspöydällä. Ero kävi mielessä, mutta yhdessä jatkettiin kumminkin. Koko elämä alkoi pyöriä lapsettomuuden ympärillä. 

En edes muista, mistä luin niin sanotusta muumimukimenetelmästä ekan kerran. Netti kun ei silloin vielä ollut tietolähteenä. Päädyimme käyttämään sitä kuitenkin ihan kokeilumielessä. En uskonut koko menetelmään, mutta niin vain raskauduin. 

Keskenmenoja sain ensin kaksi muutaman vuoden välein. Kolmas kerta toden sanoi ja esikoisemme syntyi. Seuraavaksi sain taas keskenmenon, mutta viides raskaus päätyi keskimmäisemme syntymään. Muutaman vuoden jälkeen halusin kokeilla vielä kerran ja tuloksena ensin keskenmeno, jonka jälkeen kuopus sai alkunsa hyvin pian.

Muumimuki tepsi siis meillä, ainakin noin joka toisella kerralla. Lapset jo aikuisia ja isovanhemmiksikin olemme tulleet. Lapset tietävät miten ovat alkunsa saaneet. Mieleeni on jäänyt Väestöliiton klinikalta erään lääkärin leikillään sanomat sanat: “Olet pitänyt meitä pilkkanasi”. 

Klinikan lapsettomuushoitojen seurauksena meille jäi pakastettuja alkioita jonkun verran, jotka lahjoitin käytettäväksi pareille, joille niille ehkä tarvetta. Sitä en tiedä, onko niistä yhtään lasta syntynyt, toivottavasti. 

Nimimerkki Muumimamma