Kielo. "Jo ennen kuin kätilö ehti sanoa mitään, totesin itse ääneen, että ei siellä taida ennen kuin kätilö ehti sanoa mitään, totesin itse ääneen, että ei siellä taida sykettä enää näkyä, ja aloin itkeä."

Raskauden onni vaihtui katkeraan itkuun

Tarinoita lapsettomuudesta: tahaton lapsettomuus, hedelmöityshoidot, keskenmeno

“Kunhan täytän 23 vuotta, niin silloin viimeistään minusta tulee äiti!” 

Miten naiivi saatoinkaan olla täysi-ikäisyyden kynnyksellä. En ollut ikinä kuvitellutkaan, että tieni äitiyteen voisi olla vaikea. 23. ikävuosi tuli ja syli oli tyhjä. Minulla ei ollut kumppania mutta ajattelin pian sellaisen löytävän… Ehkä jo parin vuoden kuluttua… 

Täytin 32 vuotta. Äitini oli sen ikäinen, kun minä synnyin. Olin yhä ilman parisuhdetta ja ilman lasta. Miten tässä nyt näin kävi? 

Uskottelin itselleni, että en ehkä edes halua lasta. Että halusin lapsen, koska naisen kuuluu haluta lapsi. Olin jo lähes tyytyväinen elämääni, koin sen olevan niin sanotusti täysi sellaisenaan. Olihan minulla hyvä ura ja ihania ystäviä. 

Ajattelin, että mieluummin hyvä parisuhde ilman lasta kuin lapsi huonossa parisuhteessa. Minulle ei ollut ikinä vaihtoehto ryhtyä itselliseksi vaikka kaikessa muussa elämässä olen hyvin itsenäinen. 

Isyys oli ehdottoman tärkeää

Täyttäessäni 34 vuotta tapasin nykyisen aviomieheni, jolle oli ehdottoman tärkeää saada olla isä. Hän sytytti minunkin lapsenkaipuun uusiin liekkeihin. 

Olimme olleet lapsettomuushoidoissa kolme vuotta, kunnes eräänä päivänä, minun syntymäpäivänäni, sain vahvan plussan raskaustestiin. Se tunne oli uskomaton! Niin onnellinen ja epäuskoinen, joko nyt meitä onnistaa? 

Mieheni oli alusta alkaen varovainen eikä uskaltanut kertoa raskaudesta kenellekään. Minä kerroin heti lähimmille ystävilleni. Näimme ultrassa vahvan sykkeen ja onni kasvoi sisällämme. Kyllä tämä on totta! 

Muistan yhä puolisoni kädenpuristuksen omassani, kun raskaus vahvistettiin. Onni kuitenkin mureni liian nopeasti. 

Sykettä ei näkynyt

Varasimme varhaisultran, jonne menimme yhdessä viikolla 10. Pienen kasvu olikin pysähtynyt pari viikkoa aikaisemmin. Jo ennen kuin kätilö ehti sanoa mitään, totesin itse ääneen ”ei siellä taida sykettä enää näkyä” ja aloin itkeä. 

Edelleen, kun ajattelen tuota hetkeä, itku kuristaa kurkkua vaikka muuten olen jotenkin toipunut. Kun aloitimme hoidot, minulla oli koko ajan vahva usko, että kyllä me onnistumme tässä. Keskenmenon jälkeen tunne on enemmänkin pelko, että entä jos emme?

Kielo

Lapsettomien yhdistys Simpukka ry

Simpukka ry:n vuoden 2024 teemana on Tahattomasti lapsettomana Suomessa. Simpukka kerää ja jakaa vuoden 2024 ajan tahatonta lapsettomuutta kohdanneiden kirjoituksia, jotka liittyvät yhteiskuntaan. Voit kirjoittaa omista kokemuksistasi, mielipiteitäsi tai kannanottojasi.