Syntynyt ilman kohtua

Tarinoita lapsettomuudesta: kohduttomuus.

16-vuotias nuori tyttö ihmetteli, missä kuukautiset viipyivät. Kova huoli nousi pintaan ja vahva tunne, että nyt on jotain pahasti vialla. Muutama gynekologi käynti ja magneettikuvaus, josta paljastui, että kohtua ei ole. 

Tiedon jälkeen en tuntenut itseäni enää normaaliksi. Jotain erittäin tärkeää puuttui. En ollut lainkaan helpottunut, vaikka syy kuukautisten puuttumiselle löytyikin. Olin täysin murtunut. MRKH-syndrooma oli minulle täysin tuntematon käsite. En halunnut uskoa asiaa todeksi. Kävin monet romahdukset läpi aivan yksinäni. En halunnut puhua asiasta, koska kukaan läheisistäni ei ymmärtänyt surua, jota kävin läpi. 

Pelko ikuisesta lapsettomuudesta

Pienestä ala-asteikäisestä tytöstä lähtien olen haaveillut elämästä monen lapsen äitinä. Kuullessani gynekologin sanat ”olet syntynyt ilman kohtua” saivat tuon haaveen pirstaloitumaan sisälläni. Ajattelin, että nyt en voisi ikinä saada omia lapsia. Ajatus siitä, että en ikinä saisi pitää omaa lasta sylissäni tuntui kauhealta. Olisin ikuisesti pelkkä täti. En saisi ikinä kokea äitinä olemista.

Oloni paheni entisestään, kun joku lähiperheestäni ilmoitti olevansa raskaana. Tietysti olin onnellinen heidän puolestaan, mutta samalla oma suru puski läpi. Itkin monet illat yksinäni ja toistelin päässäni ”miksi juuri minä?”

Vähän yli kolme vuotta on nyt kulunut ja paljon on vielä edessä koettavaa ja läpi käytävää. On erittäin vaikeaa olla ajattelematta tulevaisuutta ja sitä aikaa, kun lasten hankinta tulee olemaan ajankohtaista. Ajatus siitä, että ei välttämättä koskaan tule saamaan lapsia, piinaa päässäni usein.

Nimimerkki Ida