Tahaton lapsettomuus vaikuttaa työkykyyn merkittävästi

Teksti Johanna Repo

Tahattoman lapsettomuuden ja lapsettomuushoitojen koetaan vaikuttavan työkykyyn ja urasuunnitelmiin, selvisi Simpukan työelämäkyselystä keväällä 2021. Lapsettomuuskokemuksen ja -hoitojen psyykkinen kuormitus on omiaan heikentämään jaksamista, jota kuitenkin tukevat työelämän joustot ja työpaikan psyykkinen turvallisuus.    

Tahaton lapsettomuus voi vaikeuttaa työssä jaksamista ja heikentää työkykyä. Kolme neljästä Simpukan työelämäkyselyyn keväällä 2021 vastanneesta koki tahattoman lapsettomuuden vaikuttaneen omaan työkykyynsä. 

Erityisesti tahattoman lapsettomuuden psyykkiset vaikutukset olivat kyselyn perusteella vaikeuttaneet työssä jaksamista. Kaksi viidestä vastaajasta kertoi joutuneensa jäämään sairauslomalle tahattomaan lapsettomuuteen liittyvän psyykkisen kuormituksen vuoksi. Sairauslomapäiviä oli ollut päivästä 1,5 vuoteen. 

“En koe ikinä olleeni niin motivoitunut työssä kuin olisin voinut olla, jos en olisi kärsinyt näin suuresti omaan elämänhaluun vaikuttavasta ongelmasta. Olen aina pysynyt työkykyisenä masennuksesta huolimatta, mutta lapsettomuus vie järjettömästi kaistaa omissa ajatuksissa sekä työajalla että sen ulkopuolella.”

Lapsettomuushoitojen fyysiset vaikutukset lisäsivät monilla entisestään kuormitusta tai ne aiheuttivat työkyvyttömyyttä. Hoitoihin pääsyn järjestäminen ja hoitojen läpikäynti itsessään haittasi osalla työkykyä. 

“IVF-hoidot (erityisesti piikitysvaihe) vaikuttaa siten, että en voi olla toimistolla sillä saan voimakkaita oireita niistä. Lisäksi keräilystä tulee sairaslomaa ja kun tulos on ollut huono, on se vaikuttanut omaan työkykyyn.”

28 prosenttia vastaajista oli tehnyt uudelleenjärjestelyjä työssä tukeakseen työssä jaksamista tai edistääkseen lapsettomuushoitojen ja työn yhteensovittamista. Yleisimpinä työn uudelleenjärjestelyn tapoina mainittiin osa-aikatyö, työvapaa tai opintovapaa. Pieni osa vastaajista kertoi irtisanoutuneensa. 

“Kolmivuorotyö vaihtui pääasiassa ilta-ja yöpainotteiseksi, jotta aamupäivisin pääsi käynneille lapsettomuusklinikalle. Lopulta öitä vähennettiin uupumisen vuoksi. Esimiehet tulivat paljon vastaan työvuorosuunnittelussa.”

Lapsettomuushoitojen ja työn yhteensovittaminen kuormittaa

Valtaosa vastaajista oli kokenut lapsettomuushoitojen ja työn yhteensovittamisessa ongelmia. Työvuorojen järjestely, sijaisten etsiminen ja esimerkiksi palkattomien vapaiden järjestäminen koettiin haastavaksi. Osalla vastaajista hoitoihin oli niin pitkä matka, että vapaata oli järjestettävä useita tunteja tai kokonaisia päiviä. Osa taas kertoi, ettei työpaikalla ollut mahdollista saada muutamaa tuntia vapaaksi vaan ainoa mahdollisuus oli ottaa koko päivä palkatonta vapaata tai vuosilomaa.

“Suurin ongelma on se, että ei ole mahdollista joustaa työajoissa ollenkaan. Esimerkiksi en voi olla poissa töistä edes tunnin verran, että pääsisin käymään nopeasti vaikka verikokeessa tai ultrassa. Joudun ottamaan joka kerta koko päivän palkatonta vapaata, ja sitäkin työnantaja moittii. Työnantajan mielestä nämä ”vapaaehtoiset” hoidot kuuluisi hoitaa työajan ulkopuolella esimerkiksi viikonloppuisin ja kesälomalla. Olen yrittänyt selittää hänelle, ettei se ole mahdollista.”

Jotta lapsettomuushoidot olisi mahdollista järjestää, tarkoittaa se monille pakollista “ulostuloa” tai vaihtoehtoisesti hoitojen salailua työpaikalla. Jotta tarvittavat poissaolot työstä järjestyvät, voi käytännössä olla pakollista kertoa hoidoista esihenkilölle tai lähimmille työtovereille. 

“Oma työnantajani on ollut joustava, mutta en ole kertonut miksi käyn lääkärissä kesken päivän. Olen kokenut salailun raskaaksi ja ahdistavaksi.”

Urasuunnitelmat jäissä?

Puolet vastaajista koki tahattoman lapsettomuuden vaikuttaneen omiin urasuunnitelmiin tai urakehitykseen. Yleisesti vastauksissa korostui vaikeus suunnitella tulevaa. Osa kyselyyn vastanneista pelkäsi vaihtaa työpaikkaa, koska lapsettomuushoitojen yhdistäminen voisi hankaloitua tai raskaus kenties alkaisikin pian. 

“En ole jaksanut panostaa uraan. Paradoksaalisesti ympäristö on tuntunut sitä odottavan lapsettomalta sinkulta. Että olisi sellainen lapseton sinkku uratykki. Lähes tuntemattomat ihmiset ovat tehneet oletuksia, ettei minulla ole lapsia, koska haluan tehdä uraa. Totuus ei voisi olla kauempana siitä.”

Toisaalta monet kertoivat, että panostaminen uraan tuntui mahdolliselta, koska lasta ei kuulunut tai lapsitoiveesta oli jouduttu kokonaan luopumaan. 

“Aluksi kun oletin, että tulen lähiaikoina raskaaksi, jätin lisäkouluttautumisen myöhemmäksi. Kun raskaus ei alkanut ja lapsettomuushoidot alkoivat, uskalsin edetä kouluttautumisen suhteen kun lapsen saaminen tuntui kaukaiselta. Olen myös alkanut suunnitella alanvaihtoa, mikäli emme koskaan saa lasta.”

Tieto lapsettomuudesta herättää työyhteisössä tunteita 

Valtaosa kyselyyn vastanneista oli ottanut tahattoman lapsettomuuden puheeksi työpaikallaan. Useimmiten lapsettomuus oli otettu puheeksi työkaverin (68 prosenttia vastaajista) tai esihenkilön (59 prosenttia) kanssa.

Pääsääntöisesti tieto oli työpaikalla otettu hyvin vastaan ja lapsettomuudesta kertonut oli saanut tukea. 

“Tieto on otettu hyvin ja ymmärtävästi vastaan. Esimieheni on ollut joustava ja kysynyt myös minulta suoraan jaksamiseen ja aikatauluihin liittyen, ja hän on ymmärtänyt, että hoidot olivat hetkellisesti suurin osa elämääni.”

Monen kohdalla tiedon vastaanotto oli ollut ristiriitaista ja ennakoimatonta. Vastauksissa korostui se, että suhtautumisen asiallisuudesta ja ymmärryksestä ei voi olla varma.

“Aiemmissa työpaikoissa esimies ottanut asian hyvin. Nykyinen esimies ei vielä tiedä, koska hoidoissa on nyt tauko. Kollegat ovat olleet yllättävän vähäeleisiä ottaen huomioon että olen nykyään neuvolassa töissä. Olisin odottanut empaattisempaa suhtautumista ja myötäelämistä.”

Osan kohdalla tieto lapsettomuudesta tai hoidoista oli otettu vastaan neutraalisti tai sitä ei oltu erityisesti huomioitu. Pieni osa taas oli kohdannut torjuvaa tai negatiivista suhtautumista tietoon.

“Asian on lähinnä nähty vaan aiheuttavan ongelmia ja lisätöitä esimiehelle. Työkaverikin harmitteli vain sitä miten hänellä on rankempaa töissä niinä päivinä, jolloin minä joudun olemaan poissa, ja hänen kanssaan työskentelee joku kokemattomampi.”

Joka kuudes ei ollut kertonut lapsettomuudesta tai lapsettomuushoidoista lainkaan työpaikallaan. Syiksi mainittiin esimerkiksi pelko tiedon vaikutuksista etenemiseen tai työsuhteen jatkumiseen, ja epävarmuus suhtautumisesta ja kohtelusta. Osa kertoi kokevansa häpeää tilanteestaan tai aiheen olevan niin herkkä ja henkilökohtainen, ettei halua puhua siitä töissä.  

“Uskon, että se saisi minut näyttämään heikolta. Ala, jolla olen on melko kova ja kilpailtu. Epäilen myös, ettei minulle tarjottaisi hyviä töitä, jos esihenkilöt alkaisivat epäillä, että minulle on tiedossa paljon poissaoloja fyysisten tai psyykkisten syiden takia tai että jäisin pian äitiyslomalle.”

Joustavuuden lisääminen helpottaisi

Kysyimme, millaisia hyviä käytäntöjä vastaajien työpaikoilla oli liittyen työn ja lapsettomuushoitojen yhdistämiseen. Useimmin mainittiin joustava työaika, etätyöt ja mahdollisuus aikatauluttaa ja sopia itse työpäiviensä sisällöstä. Lisäksi hyvinä käytäntöinä mainittiin itsenäinen mahdollisuus sijoitella lomia ja saldovapaita ja hoitojen huomiointi työvuorosuunnittelussa. Tärkeäksi koettiin myös esihenkilön tuki ja joustavuus.  

Joustavuuden lisäämistä myös toivottiin yleisesti: työajan joustoja, etätyötä ja parempia vaikutusmahdollisuuksia omaan työhön pidettiin tärkeinä tapoina tukea työntekijöiden jaksamista. 

Kyselyyn vastanneet toivoivat lisäksi lapsettomuustietoisuuden ja ymmärryksen kasvattamista työelämässä ja empaattista ja sensitiivistä kohtaamista työpaikoilla. Työpaikan arkipuheessa toivottiin huomioitavan se, että joukossa on lapsettomia työntekijöitä, joille jatkuva puhe lapsista voi olla raskasta.

Rakenteellisen turvan parantaminen koettiin tärkeäksi: kaikille tulisi taata yhdenvertainen kohtelu perhetilanteesta riippumatta, sairausajan palkka, oikeus käydä hoidoissa työajalla ja työterveyshuollon tuki. Yksi konkreettinen toive monilla kohdistui lapsettomuusklinikoiden käytäntöihin. Työtä ja hoitoja olisi helpompaa yhdistä, mikäli aukioloaikoja laajennettaisiin ja lisättäisiin mahdollisuuksia vaikuttaa vastaanottoaikoihin.

Simpukka toteutti keväällä 2021 kyselyn tahattomasti lapsettomien kokemuksista työelämässä. Kyselyssä kartoitettiin syrjintäkokemuksia ja lapsettomuuden koettuja vaikutuksia työkykyyn ja uraan. Syrjintäkokemuksista on kirjoitettu Simpukka-lehdessä 2/2021. Kyselyyn vastasi 320 henkilöä. Kyselyn tuloksia hyödynnetään Simpukan vaikuttamistyössä.