Uusperhe-elämää: tyhjä ja täysi syli
Tarinoita lapsettomuudesta: tahaton lapsettomuus, uusperhe, bonusvanhemman tahaton lapsettomuus
Tarinani on varsin tavanomainen.
Olen naimisissa miehen kanssa, kenellä on aikaisemmasta suhteestaan kaksi lasta.
Olen astunut äitipuolen asemaan. Rooliin, jossa saan kerran kuukaudessa määrätyn ajan elää perhe-elämää.
Olen halunnut koko elämäni saada oman perheen, omia lapsia. Tätä en ole saanut kaikista toiveistani huolimatta.
Nuorena tyttönä sydänsairauteni vuoksi minulta kiellettiin lasten tekeminen.
Se oli kova isku, surin ja kävin läpi tuskaa menetyksestä. Tulevaisuuden perheen menetyksen tuskaa. Sitä on ollut vaikea hyväksyä.
Menetin sen myötä paljon sen hetkisessä elämässäni. Se lisäsi ahdistustani ja tunnetta epäonnistumisesta naisena ja puolisona. Se kipu on kulkenut mukanani vaiettuna suruna. Kätkettyinä kyynelinä.
Mahdollisuus yrittää
Noin seittemän vuotta sitten, ainakin, lääketiede oli edennyt ja luonut lääkityksen, jota käyttää raskauden aikana.
Tämä mahdollistaa turvallisen kehityksen lapselle ja raskauden naiselle. Se sytytti toivon himmeän kipinän minussa. Silloin minulla ei ollut kuitenkaan sellaista puolisoa rinnalla kenen kanssa tehdä perhe haaveista totta. Kenen kanssa haluta lasta ja yhteistä perhettä.
Nyt elän uusperhe-elämää. Se muistuttaa minua jatkuvasti tyhjästä sylistäni.
Puolisoni on vaihtanut mielipidettään lapsen yrittämisestä niin monta kertaa, että olen mennyt sekaisin laskuissa. Ja lisännyt tunteideni tuskaa tätä kautta.
Eräänä äitienpäivänä hän lähestyi minua ja sanoi haluavansa antaa minulle äitienpäivälahjaksi mahdollisuuden yrittää.
Luvan jättää ehkäisyn pois.
Hän teki sen vuokseni – ei siksi, että haluaisi erityisesti enempää lapsia. Jätin ehkäisyn pois.
Ei raskautta, ei vauvaa
Yrittämisestä huolimatta mitään ei ole tapahtunut. Ei raskautta, ei vauvaa, ei toivomaani perhettä. Sama vuosien takainen toivottomuus on palannut entistä vahvempana osakseni.
On perhe, joka kokoontuu viikoksi. Jota pyöritän ja hoidan. Viikon jälkeen jäämme kahden. Minä yksin ajatusteni ja tunteideni kanssa.
Minulla ei ole osaa lasten kasvatuksessa tai mahdollisuutta vaikuttaa kasvatukseen. Miehenikin tuntuu luovuttaneen, koska lasten äidin kanssa ei pysty keskustelemaan. Ainoastaan vain viestillä sovitaan lasten tulo sekä lähtö.
Pidän sylissä ja rakastan
Lasten äiti ei hyväksy minua, eikä tunne minua.
Pidän huolta hänen ja mieheni yhteisistä lapsista, ostan vaatteita, teen ruokaa, pidän sylissä, luen satuja ja olen läsnä heille. Rakastan heitä.
Silti hän haukkuu minua viesteissä ja osoittaa katkeruutta miestäni kohtaan. Minun kanssa ei suostu olemaan missään tekemisssä.
Lapset eivät uskalla puhua elämästään äidin luona juuri mitään.
Koen surua lasten puolesta ja puhun siitä mieheni kanssa. Hän kokee olevansa yhtä voimaton.
Olen pahoillani omasta puolestani ja mieheni lasten. Olen lapseton omasta tahdostani huolimatta.
Nimimerkki Uusperheen bonusäiti
Simpukka ry:n vuoden 2024 teemana on Tahattomasti lapsettomana Suomessa. Simpukka kerää ja jakaa vuoden 2024 ajan tahatonta lapsettomuutta kohdanneiden kirjoituksia, jotka liittyvät yhteiskuntaan. Voit kirjoittaa omista kokemuksistasi, mielipiteitäsi tai kannanottojasi.
- Liity Simpukan jäseneksi: Simpukan jäsenyys.
- Lahjoita tahatonta lapsettomuutta kokevien hyvinvoinnin eteen tehtävälle työlle: Lahjoita Simpukalle.