Lapsiutelut eivät kuulu työelämään

Tarinoita lapsettomuudesta: työelämä, adoptiopalvelut.

Lapsettomana olen joutunut kohtaamaan esimerkiksi työhaastatteluissa kysymyksen onko sinulla lapsia. 

Minulle se on hankala, surullinen ja raivostuttavakin kysymys, jota mielestäni ei pitäisi ollenkaan edes esittää. Lapset tai lapsettomuus eivät kuulu kykyyni hoitaa työtehtävää, jota haen. 

Lisäksi työpaikoilla on toki luontevaa puhua avoimesti omista lapsistaan ja lapsenlapsistaan mutta sekin voi olla vaikeaa jonkun lapsettoman kuulla, kun haluaisi syödä eväänsä rauhassa kahvihuoneessa. Olen myös joutunut vastaamaan kyselyihin työmaailmassa työkavereilta, että onko minulla lapsia ja kun vastaan ei, niin heti kysellään, että ai etkö pidä lapsista? 

Eikö yhteiskunta keksi mitään muuta syytä kuin se, että et tykkää lapsista, jos sinulla ei niitä ole? 

Saisiko työpaikoille kiitos kulttuurin, jossa ei toisten lapsiasioista kyseltäisi. Ihan kuin ei siviilissä jo surua olisi tarpeeksi tyhjää huonetta katsoessa ja lapsen menetyksen käsittelyssä niin pitääkö siellä uramaailmassakin vielä työsuoritusta alentaa niillä kysymyksillä, jotka aidosti loukkaa ja saa surua aikaan! 

Adoptiovanhemmilta vaaditaan täydellisyyttä

Lisäksi adoptioprosesseissa koen, että lapsettomia pompotellaan aika kovallakin kädellä. Kaikenlaista saa sietää lapsitoiveen varjolla. On täysin järjenvastaista, että adoptiovanhemmista vaaditaan täydellisiä tai siltä se ainakin tuntuu. 

Kukaan ei voi luvata sulle mitään varmaa. Saat pelätä vuosia prosessissa, jos joku sen keskeyttää tai sairastut minkä takia se viimeinen toivo saada lapsi menee sitten siinä. Ja kaiken päälle ihmiset, joilla on biologisia lapsia tai useampi lapsi tai ei mitään lapsettomuutta taustalla edes, voivat hakea adoptiosta lapsen. Mielestäni etusijalla on oltava juuri ne lapsettomat, jotka eivät saa ollenkaan lapsia ja joilla ei entuudestaan ole niitä lauma kotona. 

Eikö sellaiset, joilla lapsia jo on, voisi ohjata sijaisvanhemmuuteen eikä viemään lapsettomien mahdollisuuksia saada lapsi inhimillisessä ajassa eikä niin, että elämästä 10 vuotta menee johonkin adoptioprosessiin.

Nimimerkki Haaveissa adoptio