Aarne Koskimies: Vuosikymmenet lapsettomien apuna
Teksti: Saga Berg-Dahlström, kuva Aarne Koskimiehen kotialbumi. Teksti on julkaistu ensin Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n lehdessä Simpukka 1/2023.
Professori Aarne Koskimies on seurannut työuransa aikana lääketieteellistä läpimurtoa lapsettomuuden hoidossa. Hänen mukaansa kohdunsiirrot ja ei-kaupallisen sijaissynnytyksen salliminen olisivat merkittävä lisä lapsiperheellistymisen mahdollistamisessa.
Sateisena päivänä Helsingissä tapaan Aarne Koskimiehen, pitkän linjan lapsettomuuslääkärin ja professorin Cafe Torpanrannassa. Haastattelun hetkellä vietetään Miesten viikkoa, isänpäivän ollessa saman viikon sunnuntaina.
– On edistyksellistä, että vietetään Miesten viikkoa. Silloin kun aloitin HYKS-Naistenklinikalla, harva mies tuli vaimonsa kanssa vastaanotolle. Olihan jo Naistenklinikan nimikin sellainen, ettei sinne miehiä tarvita, Koskimies toteaa heti alkuun.
Koskimies on saanut olla todistamassa sekä lääketieteellistä läpimurtoa lapsettomuuden hoidossa että asennemuutosta lapsettomuuden ympärillä: Koskimies oli laboratoriossa hedelmöittämässä munasolua, josta syntyi vuonna 1984 Suomen ensimmäinen IVF-alkuinen lapsi.
– Olin paljon yhteyksissä tämän perheen sekä syntyneen Antti-pojan kanssa. Aika paljon tuli annettua haastatteluja asian tiimoilta.
Koskimies onkin saanut olla seuraamassa matkaa ensimmäisestä onnistuneesta IVF-hoidosta aina lahjasoluhoitoihin sekä sijaissynnytykseen ja perehtynyt kohdunsiirron mahdollisuuteen.
Perhosista Naistenklinikalle
Kiinnostus lääketieteeseen ja erityisesti lisääntymislääketieteeseen alkoi hänellä jo nuorena. Perhoset ja niiden kehityskaari kiehtoivat Koskimiestä.
– Kun muut keräsivät kasvikansiota, minä sain kerätä perhosia, Aarne naurahtaa. Tästä alkoikin sitten polku kohti lääketieteellistä tiedekuntaa, josta suunta jatkui Naistenklinikalle ja erikoistuminen naistentauteihin ja synnytyksiin.
Vuonna 1972 ammattiin valmistuneen Koskimiehen mukaan vuosien saatossa maailma on muuttunut muutenkin kuin siten, että lapsettomuus koskettaa myös miehiä. Lapsettomuushoitoja tarjotaan nykyään myös itsellisille naisille ja naispareille. Lahjasukusoluja käytetään joka viidennessä hoidossa. Lapsettomuudesta myös keskustellaan avoimemmin.
– Olihan lapsettomuus aika tabu, Koskimies toteaa.
Monelle hoidot toivat häpeää, eikä niistä uskallettu kertoa kenellekään. Ei välttämättä omalle perheellekään. Lapsettomuushoidoissa kävivät pelkästään nais-miesparit.
Hoidot olivat myös hyvin alkeellisia nykypäivään verrattuna.
– Paljon keskityttiin vain kuukautiskiertoon ja aamulämpöihin. Vain joitain hormonaalisia tutkimuksia ja lääkkeitä oli käytössä. Pieniä kirurgisia toimenpiteitä tehtiin, kuten kiinnikkeiden poistoja ja munajohtimien aukaisuja. Oli myös yleistä antaa diagnoosiksi selittämätön lapsettomuus. Nyt se on harvinaisempaa, koska usein tiedetään lapsettomuuden syy, Koskimies kertoo.
Kohdunsiirrosta ja sijaissynnytyksestä apua lapsettomuuteen
Koskimies on seurannut myös kohdunsiirtoa. Tämä olisi hänen mukaansa toimiva, jokseenkin haastava ja kallis, operaatio niille naisille, jotka ovat kohtunsa menettäneet tai syntyneet ilman sitä. Monilla heistä munasarjat ovat tallella, ja kohdunsiirron myötä mahdollisuus biologiseen lapseen olisi myös heillä.
Muun muassa Ruotsissa on suoritettu onnistuneita kohdunsiirtoja, joiden seurauksena on syntynyt terveitä lapsia. Koskimies on ollut tutkimassa kohdunsiirron mahdollisuutta.
– Meillä on ollut aiemmin sijaissynnytys käytössä vastaavissa tilanteissa. Olen hoitanut myös tällaisia raskauksia, Koskimies kertoo ja viittaa aikaan ennen vuotta 2007 säädettyä hedelmöityshoitolakia.
”Normaalista” raskaudesta sijaissynnytyksen hoito poikkesi tarkkojen esivalmistelujen ja haastattelujen osalta, joita synnyttävälle osapuolelle tehtiin. Näin saatiin yhteisymmärrys ja suostumus siihen, että lapsi ei ole synnyttävän osapuolen.
Saajapariskunnan sukusoluilla hedelmöitetty alkio siirrettiin kohtuun, ja synnytyksen jälkeen pariskunta adoptoi lapsen. Useimmiten sijaissynnyttäjä oli hyvä ystävä tai joku muu tuttu.
Sijaissynnytykseen tähtäävien hedelmöityshoitojen antaminen kiellettiin hedelmöityshoitolailla vuonna 2007. Koskimies pitää kuitenkin lääketieteellisistä syistä tapahtuvaa sijaissynnytystä vain hyvänä asiana, jonka riskit ovat minimaaliset.
– Hyvä mahdollisuus, jos on menettänyt kohdun. Mutta en kannata sellaisia mukavuussyistä tehtyjä sijaissynnytyksiä, joita julkkikset harrastavat ulkomailla, että ei itse vaan haluta olla raskaana, Koskimies lisää.
Koskimiehen mukaan kuitenkaan sijaissynnytyskään ei ole mikään helppo asia. Sijaissynnytyksen tulisi jatkua samalla tavalla kuin ennen vuotta 2007 ei-kaupallisena.
– Kun sijaissynnytyksestä tulee bisnes, tulee enemmän ongelmia. Nyt ongelma on periaatteessa se, ettei synnyttäjä haluaisikaan luopua vauvasta, Koskimies pohtii.
Kohdunsiirrossa on enemmän riskejä, sillä keho saattaa hylkiä uutta, siirrettyä kohtua.
– Ei siitä kuitenkaan myöskään hintansa puolesta tule merkittävää mullistusta tällä saralla, mutta yksittäisille ihmisille siitä voisi olla apua. Kaikkea tätä voi nykyään tehdä ulkomailla. Kova prosessi se on. Mutta kertoo vain, kuinka se oman lapsen saaminen on tärkeää. Ja oli sitten kyseessä sijaissynnytys tai kohdunsiirto, voi matkalla olla paljon pettymyksiä.
Monia tapoja lapsettomien aseman parantamiseksi
Vuonna 2018 voimaan tuli äitiyslaki, jonka mukaan hedelmöityshoidoilla lapsen saavan naisparin molemmat puolisot ovat lapsen vanhempia. Aikaisemmin toisen vanhemman piti adoptoida lapsi parisuhteen sisällä. Samalla käytiin keskustelua siitä, kuuluuko julkisen puolen hedelmöityshoidot naispareille. Aikaisemmin vain nais-miespareilla oli oikeus hedelmöityshoitoihin. Lahjasoluja julkisella puolella ei saanut kukaan.
Vuosien saatossa Aarne Koskimies on siis saanut olla vaikuttamassa moneen asiaan ja päässyt edistämään lapsettomien asemaa konkreettisesti parantamalla hoitoja ja rahoittamalla tutkimustyötä.
Vuonna 2015 hän avasi rahaston lapsettomuushoitojen tutkimustyötä varten. Hänen uransa alussa epäiltiin, ettei IVF:stä tule aktiivista apua lapsettomuuteen. Pelkästään vuonna 2020 tehtiin 9000 IVF-hoitoa.
Monia vauvoja on syntynyt hänen avullaan, ja monet pariskunnat ja naiset tulivatkin jo silloin esittelemään Koskimiehelle pienokaisiaan ja lähettivät lapsista kuvia ja kiitoksia.
Myös suruja mahtui matkalle, ja kaikki eivät lasta saaneet. Raskaimpia hetkiä olivat keskustelut siitä, kannattaako hoitoja jatkaa.
– Pieniinkin mahdollisuuksiin haluttiin tarttua, ja tietysti sitä eli asiakkaiden mukana. Ei niitä kaikkia suruja kuitenkaan voinut omille harteille ottaa, silloin olisi väsynyt, Koskimies toteaa.
Kuitenkin myös ne asiakkaat, jotka eivät koskaan lasta saaneet, olivat usein tyytyväisiä, ja tulivat kiittämään Koskimiestä hyvästä hoidosta. Psykologista tukea ei ollut 1980-luvulla tarjolla, eikä sitä Simpukan tekemän tutkimuksen mukaan ole tarjolla liikaa vielä tänäkään päivänä.
– Eihän tätä lapsettomuusaihetta osaa olla seuraamatta, Koskimies sanoo. Aihe on lähellä sydäntä yhä edelleenkin, vaikka hän onkin ollut jo tovin eläkkeellä.
Lapsettomien yhdistys Simpukka
Lapsettomien yhdistys Simpukka ry on Suomen ainoa tahattoman lapsettomuuden asiantuntijaorganisaatio. Vuonna 1988 perustettu Simpukka edistää lapsettomien asemaa tiedon, tuen ja vaikuttamisen keinoin. Simpukan tavoitteena on, että Suomessa jokainen tahattoman lapsettomuuden kohtaava saa apua ja tukea. Simpukka pitää lapsettomien puolia ja työskentelee sen eteen, että huomenna asiat olisivat paremmin.