Mukulaton kivipolku

Tarinoita lapsettomuudesta: tahaton lapsettomuus, sijaisvanhemmuus

Mistä se jono alkaa, jossa ”meidän vuoro tulee ajallaan”? Vai huudettiinko meidän vuoronumero jo? Olemme yrittäneet lasta koko suhteemme ajan, vuoden verran yrittämällä yrittäneet.

Aloitimme ajatuksella ”tulee jos on tullakseen”, joten sekin stressitön harrastelu on testattu. Tämän mukulattoman kivipolun aikana olemme hakeutuneet sekä sijais- että tukiperheeksi.

Tukiperheenä toimimme kahdelle ihanalle pojalle ja aina tarjoudumme hoitamaan ystävien ja sukulaisten lapsia. Näin sekä hoidamme että hajotamme tyhjän sylimme. Sijaisperheeksi olemme liian nuoria, molemmat alle 26-vuotiaita. Samalla luemme artikkeleita nuorista sijaisperheistä ja mietimme, miksi meille ei suoda rasvaisia sormenjälkiä ikkunanlasiin tai miksemme saa tarjota rasvaisille sormille ikkunanlasia tahrittavaksi?

Päivä päivältä kasvaa ajatus, että meissä on jotain vikaa, ehkä näin on tarkoitettu. Päädyimme tänä keväänä selvittämään lapsettomuuttamme, mutta hyvinvointialueen kankeuden ja lääkäripulan vuoksi asia siirtyy syksylle.

Ehdimme tavata lääkärin kerran, mutta tulevista käynneistä ei ole tietoa. Joku soittelee meille joskus. Kaikki usko ja toivo alkaa olla kulutettu eikä positiivisuutta tahdo riittää tulevaisuudelle.

Mukulaton jonottaja