Olen ollut tahattomasti lapseton jo 22 vuotta
Tarinoita lapsettomuudesta: mielenterveys ja kumppanittomuus.
Olen 47-vuotias mies. Käytännössä katsoen olen ollut tahattomasti lapseton 25-vuotiaasta nuoresta asti. Pisin aika kumppanin kanssa oli 17 vuotta kestäneessä avioliitossa. Aluksi kävimme hedelmöityshoidoissa, eikä kummassakaan ei ollut vikaa.
Ex-kumppanilta tarkistettiin laparoskopialla, että kaikki oli kunnossa. Sitten hän sairastui vakavasti. Siitä 10 vuotta meni niin, että kumppani oli vaikeasti masentunut ja hänellä oli itsetuhoisia piirteitä. Hän myös söi sellaisia lääkkeitä sairauteen, joka olisi aiheuttanut vaikean kehitysvamman lapseen. Siksi edes lapsen harkinta oli mahdotonta.
En halunnut tai ymmärtänyt lähteä avioliitosta. Vasta 40-vuotiaana, kun toinen totesi ettei halua lapsia, ymmärsin kaiken päättyneen. On myös suurta rakkautta osata luopua toisesta. Olen elänyt sen jälkeen monessa suhteessa, joissa on aina sama lopputulos: Kumppani ei halua lapsia tai toisen toive päättyy ja lasta ei lopultakaan toivota.
Lapsihaaveiden yhteensovittamisen haasteet
Milloin kyse on omasta ajasta tai urahaaveista. Milloin ei ole oikea aika tai kyse on ympäristöllisistä syistä tai maailman liikapopulaatiosta. Minulla on aina ollut vahva lapsitoive ja haave lapsesta. Se ei ole sitä, että haluaisin geneettiset perilliset. Koen, että minulta jää puuttumaan se tärkeä lapsen, suvun ja vauvan arki, jota monet hienosti ruuhkavuosiksi nimittävät.
Haluaisin antaa hellyyttä ja rakkautta siihen vauvaan ja tulevaan lapseen. Kaikki muut omat harrastukset tuntuvat käytännössä merkityksettömältä. Muutama vuosi sitten olin kihloissa ja silloinen kumppani ei halunnut myöskään lapsia. Osallistuin tästä syystä rohkeasti kumppanuusvanhemmuus-ohjelmaan. Se oli värikäs kokemus, mutta ei tuonut sen enempää apua. Tajusin, etten halua pelkkää lasta vaan myös kumppanin, jonka kanssa lasta voisi yhdessä rakastaa, hoivata ja kasvattaa.
Toivo ei ole kadonnut
Olen edelleen yksin, mutta lapsitoive elää silti kirkkaana mielessä. Ehkä jonain päivänä löydän sen oikean kumppanin, jota rakastaa ja jonka kanssa voisi saada myös lapsen. Jos sen luoja minulle ikinä enää suo. Lapsi on suuri lahja ja se saadaan, jos saadaan. Se ei ole elämässä mikään rasite tai että se vain ”hankitaan”. Toiveikkuudessa on hyvä elää. Muuta en koskaan toivoisikaan.
Itselleni oli kovin pala, kun ystäväni 50-vuotisjuhlissa selvisi, että hänen tyttärensä on saanut lapsen ja hän on näin isoisä. Tähän tuskin koskaan tulen pääsemään. Tuskin edes isäksi. Se on elämäni suurin suru ja koettelemus.
Nimimerkki Haaveilija47
Simpukka ry:n vuoden 2024 teemana on Tahattomasti lapsettomana Suomessa. Simpukka kerää ja jakaa vuoden 2024 ajan tahatonta lapsettomuutta kohdanneiden kirjoituksia, jotka liittyvät yhteiskuntaan. Voit kirjoittaa omista kokemuksistasi, mielipiteitäsi tai kannanottojasi.
- Liity Simpukan jäseneksi: Simpukan jäsenyys.
- Lahjoita tahatonta lapsettomuutta kokevien hyvinvoinnin eteen tehtävälle työlle: Lahjoita Simpukalle.