Onneksi emme luovuttaneet
Tarinoita lapsettomuudesta: tahaton lapsettomuus, hedelmöityshoidot
Me päätettiin miehen kanssa alkaa yrittää vauvaa vuonna syksyllä 2018. Ystäväni alkoi tuolloin odottaa lasta ja ajattelin, että olisi mukavaa, jos meillä olisi samanikäisiä lapsia.
Kuukausia kului ja mitään ei kuitenkaan tapahtunut, ovulaatioitakin tikutin ja ovulaatiot tuli, mutta ei sitä vauvaa. Vuoden kohdalla yrittämisestä alkoi sitten jo vähän huolettaa, että missähän on vika.
Hakeuduin sitten terveyskeskuksen kautta tutkimuksiin ja labroissa oli kaikki ok, niin tehtiin lähete erikoissairaanhoitoon Oysiin. Vuonna 2020 helmikuussa mentiin ensikäynnille Oysiin.
Suoraan IVF-hoitoihin
Siihen asti ajattelin, että selvitään jollain ”pikkuhoidolla”. Käynnillä meille tarjottiinkin suoraan IVF-hoitoja. Meille ei ollut mitään hyötyä ees kokeilla keveämpiä hoitoja. Silloinkin vielä ajattelin, että okei no näillä mennään.
No hoidot aloitettiin ja ensimmäisessä punktiossa minulta saatiin kahdeksan munasolua, mutta kappas kaikki olikin epäkypsiä eli kaikki roskiin. Silloin eka kerran tuntui, että en saakkaan koskaan pientä vauvaa syliini.
Surusta huolimatta halusin mahdollisimman pian uuteen punktioon, ja toki vaihdettiin eri lääkkeitä. Toista punktioita ei päästy edes tekemään, kun ei saatu munaslouja kasvamaan, taas koko rumba meni hukkaan.
Maailma mureni
No sitten aloitettiin taas uusi hoito ja silloin saatiin yksi ainut munasolu punktoitua ja taas epäkypsä. Maailma vain mureni jalkojen alta. 2021 syksyllä oli uusi hoito, joka oli nyt sitten viimeinen ja taas toki eri lääkkeet. Tästä saatiin onnistuneesti kaksi munasolua punktoitua ja ihme oli tapahtunu kummatkin olivat kypsiä. Toinen tuore siirrettiin, mutta ei jäänyt sitten kiinni.
Jotenki alkoi jo henkisesti valmistautua siihen, että en koskaan saa biologista lasta. Tämän jälkeen olisimme päässeet lahjasolujonoon. Syksyllä meni sitten kuukautiskierto sekaisin koronarokotteesta niin toisen siirto venyi.
Ystäväni raskautui 2021 loppuvuodesta, ja tämä oli itselle aivan kauhea paikka, kun ei voinut iloita toisen onnesta vaan itki vaan sitä miksi itse on viallinen.
Siirron jälkeen ranskalaisia
2022 helmikuussa viimein mentiin siirtämään toinen alkio, ja muistan jonkun muun lapsettomuustarinasta lukeneeni, että nainen oli mennyt siirron jälkeen syömään mäkkärin ranskalaisia ja siirto oli onnistunut.
No pakkohan oli itselläkin heti sanoa miehelle siirron jälkeen, että mennään syömään niitä ranskalaisia. No mitä lie taikauskoa, mutta oli pakko kokeilla.
Tein seuraavalla viikolla siirrosta tosi rankan työviikon ja olin varma, että no ei se alkio jää kiinni. Lauantaina pääsin yövuorosta ja päivällä herättyäni pissasin jo tikkuun, vaikka ei ollut edes oikea päivä vielä kokeilla.
No haalea viivahan se piirtyi, en ollut uskoa silmiäni. Seuraavana päivänä uudestaa, ja kyllä viiva vaan tummui. Vihdoin ja viimein meitä onnisti.
Nyt meillä on pieni ihana tytöntyllerö. Onneksi tuli käytyä pitkä ja kivinen tie läpi, vaikka välillä olisi haluttanut luovuttaa.
Pohjosen karhu
Simpukka ry:n vuoden 2024 teemana on Tahattomasti lapsettomana Suomessa. Simpukka kerää ja jakaa vuoden 2024 ajan tahatonta lapsettomuutta kohdanneiden kirjoituksia, jotka liittyvät yhteiskuntaan. Voit kirjoittaa omista kokemuksistasi, mielipiteitäsi tai kannanottojasi.
- Liity Simpukan jäseneksi: Simpukan jäsenyys.
- Lahjoita tahatonta lapsettomuutta kokevien hyvinvoinnin eteen tehtävälle työlle: Lahjoita Simpukalle.