Raskautumisen vaikeus ja lapsettomuuden kokemusten sietämättömyys

Tarinoita lapsettomuudesta: lapseton työelämässä, tahattoman lapsettomuuden vaikutus mielenterveyteen, Tahaton lapsettomuus erityisenä kriisinä ja sen vaikutukset kokonaisvaltaisesti elämän eri osa-alueisiin.

Lapsettomuudesta puhuttaessa ensimmäisenä tulee mieleen erilaiset perheet ja yksilöt, jotka eivät syystä tai toisesta ole pitkänkään yrittämisen jälkeen saaneet toivomaansa lasta. Oma kokemukseni lapsettomuudesta on ollut tähän mennessä erilainen. Mielestäni lapsettomuus on kriisi jo ensimmäisestä kuukautiskierrosta lähtien, kun pettyy siihen, ettei tullutkaan salamaraskautta, joita on useita lähipiirissä todistanut. Kun toive omasta biologisesta lapsesta on ollut olemassa niin kauan, kun voi omaa elämäänsä muistaa, on pettymys raskautumisen vaikeudesta valtava.

Lapsettomuuden aiheuttama pettymys

Kun elämäänsä on jo vuosia valmistellut raskautta ja perheen lisäystä ajatellen, saa raskautumisen vaikeuteen liittyvät pettymykset järkyttävän suuret mittasuhteet. Kun on hoitanut perussairaudet hyvään hoitotasapainoon, hankkinut vakituisen työpaikan, luonut arjesta tasaisen, etsinyt pitkään ja onneksi löytänyt rakastavan ja välittävän puolison, joka jakaa saman haaveen yhteisestä perheestä, on ihmismielellä käsittämättömän vaikeaa ymmärtää, että lasta ei välttämättä suuresta toiveesta ja valmisteluista huolimatta tule.

Olen yrittänyt elää vastuullisesti ja tehnyt paljon töitä sen eteen, että voisin edes harkita lasten hankkimista, jotta lapsillani olisi mahdollisimman hyvät lähtökohdat tähän elämään, itse kun en näitä ole saanut. Kun vihdoin tulee se hetki, että toive lapsen hankkimisesta konkretisoituu, on pettymyksen tunteet sanoinkuvaamattoman suuria, kun toiveet eivät toteudukaan. 

Olen huomannut, että tätä kaikkea on kanssaihmisten vaikeaa ymmärtää. He yrittävät kannustaa sillä, että vielä on aikaa yrittää ja monenlaisia hoitojakin, mutta tavoittamatta jää se repivä ja raastava tuska siitä, että raskaus ei ole alkanut silloin, kun olisi toivonut ja odottanut sekä suunnaton pelko siitä, että raskaus ei tule alkamaan yrittämällä eikä edes hoidoilla. 

Elämän jokaista osa-aluetta koskettava kriisi

On vaikeaa sanallistaa, mihin kaikkeen kokemus raskautumisen vaikeudesta ja lapsettomuudesta vaikuttaa. Käytän sanaa lapsettomuus, sillä ajattelen sen kuvaavan kaikkia meitä, joiden lapsitoive ei ole syystä tai toisesta toteutunut. Sillä ei ole väliä kauanko toive omasta lapsesta tai raskautumisesta on ollut olemassa tai kuinka realistista sen toteutuminen tällä hetkellä on. Jotakin ei ole tapahtunut silloin, kun sen olisi toivonut tapahtuvan. 

Tämä kriisi koskettaa jokaista elämän osa-aluetta. Se ravistelee niin työurasuunnitelmia kuin parisuhdetta ja ystävyyssuhteita. On sietämätöntä katsoa vierestä kuinka samanikäiset ja samassa elämäntilanteessa elävät ystävät raskautuvat ja elävät minun suurinta haavettani. Järjellä tiedostan, että heidän onni ei ole mitenkään itseltäni pois, mutta kateus, pelko, viha ja jopa katkeruus väittävät toisin. 

Laineiden vietävänä

On niin äärettömän surullista elää toteutumattoman toiveen ja jatkuvan surun kanssa samalla peläten tulevaisuutta ja sen mahdollisia kauhuja. On vaikeaa luottaa elämään ja siihen, että oma toive joskus toteutuisi. Usein tuntuu siltä, että olen avomerellä uimassa myrskyssä. Pystyn uimaan ja meri jopa hetkittäin tyyntyy, kunnes tulee uusi hyökyaalto ja jokin painaa minut pinnan alle. Huudan apua, mutta kukaan ei kuule. Samalla merivesi salpaa hengitykseni, täyttää nenän sieraimet ja keuhkot, ja on vaikea saada henkeä. Sitten hetkeksi paine hellittää ja pääsen pintaan puhaltamaan merivettä pois sisuksistani ja uiminen avomerellä taas jatkuu. 

En pääse mereltä pois, ajelehdin laineiden vietävänä. Yritän kerätä kaikki voimani, jotta pääsisin rantaan, mutta kerääntyvät aallot lähestyvät ennalta arvaamatta ja yrittävät jälleen hukuttaa minut. Pyristelen kaikin voimin vastaan ja yritän selviytyä myrskyaalloista tietämättä kuinka kauan tätä tulee jatkumaan. Hetkittäin pohdin pitäisikö vain päästää irti ja luovuttaa. Päätän vielä taistella ja uskoa siihen, että pian meri tyyntyy ja löydän joskus rannan.

Nimimerkki Hukkumassa