Tarinoita lapsettomuudesta: “Syytän yhteiskuntaa, koululaitosta ja terveydenhuoltoa liian vähäisestä tiedonannosta ikää ja hedelmällisyyttä koskien sekä mediaa siitä maalailusta, että 40–50-vuotiaanakin voi vielä hyvin saada lapsen.”

Unissakävelyni sekundaariseen lapsettomuuteen

Tarinoita lapsettomuudesta: sekundaarinen lapsettomuus, hedelmöityshoidot

Vietin nuoren aikuisuuteni tavallista, mukavaa elämää. Opiskelin yliopistolla, tein töitä, matkustelin ja valmistuin maisteriksi. Seurustelin muutamassa pidemmässä suhteessa.

Minulla ei ollut ikinä vahvaa tunnetta, että haluaisin äidiksi, vaikka lähipiirini piti minua hyvin äidillisenä henkilönä – sain opiskelukavereiltani lahjaksi ”Maailman paras äiti” -mukin. Kun silloinen poikaystäväni kysyi minulta 26-vuotiaana, mitä toivon elämältäni, vastasin hyvän parisuhteen. En lapsia tai perhettä.

34-vuotiaana päätimme uuden mieheni kanssa katsoa, saisimmeko lapsen. Suhtauduimme asiaan kevyesti, kummallakaan ei ollut suurta toivetta lapsesta. Tulin ensimmäisellä yrittämällä raskaaksi. Saimme terveen pojan ja kaikki oli lapsella hyvin. 

Itselleni elämänmuutos oli suuri. Valtava väsymys koetteli täydellisyyttä tavoittelevaa, kontrolloivaa luonnettani, ja latasi haasteita mieleni tasapainolle. Säästin kaikki pojan vauvavaatteet, koska takaraivossani oli kuitenkin ajatus, että jonain päivänä yrittäisimme vielä toista lasta.

Mistään ei pitänyt kiikastaa

Seurasin vierestä ystäviäni, jotka saivat lapset muutaman vuoden ikäerolla. Itse en kyennyt harkitsemaan uutta lasta kuin vasta pojan kolmannen ikävuoden lähestyessä, ollessani 37. Vasta tässä kohden elämääni kunnolla oivalsin, kuinka tärkeää äitiys, oma perhe ja sisarus lapselle minulle ovat.

Kävin yksityisellä gynekologilla, joka antoi lähes ymmärtää, että on vain ajan kysymys, milloin tulen raskaaksi. Koska olin ollut raskaana jo kerran ja elämäntapani olivat mallillaan, ei mistään pitänyt kiikastaa. Lasta ei kuitenkaan kuulunut huolimatta lukuisista suunnitelmallisista yrityksistä.

Diagnoosina naisesta johtuva hedelmättömyys

Päädyimme lopulta yksityiselle lapsettomuusklinikalle: diagnoosina naisesta johtuva hedelmättömyys. Tunsin epäuskoa ja myös suurta pettymystä itseeni, miten en ollut tiennyt, kuinka radikaalisti naisen hedelmällisyys laskee 35 ikävuoden jälkeen, ja miten en ollut ymmärtänyt mennä hyvinkin yksinkertaisiin lapsettomuustutkimuksiin aiemmin. Kuinka olin ollut ensimmäisen lapsen kanssa niin heikko, että en ollut yrittänyt toista lasta nopeammin.

Nyt 39-vuotiaana olen IVF-hoitoprosessissa hyvin minimaalisella munarakkulareservillä ja pienellä todennäköisyydellä saada lapsi. Josko olisin ymmärtänyt tilanteeni 37-vuotiaana, olisi lopputulema saattanut olla toinen. 

Hedelmällisyydestä ei puhuta tarpeeksi

Syytän itseni lisäksi yhteiskuntaa, koululaitosta ja terveydenhuoltoa liian vähäisestä tiedonannosta ikää ja hedelmällisyyttä koskien sekä mediaa siitä maalailusta, että 40–50-vuotiaanakin voi vielä hyvin saada lapsen.

Samalla koen syyllisyyttä, että meillä sentään on yksi lapsi, ja ehkä olisi vain tärkeämpää olla hänestä kiitollinen. Suurinta surua tunnen siitä, että poikani ei todennäköisesti tule ikinä kokemaan sisaruutta, koska olen omista epäkypsistä syistä ja tietämättömyyttäni ollut liian myöhään liikkeellä.

Toiveena toinen lapsi

Simpukka 35-vuotta

Lapsettomien yhdistys Simpukka kerää vuoden 2023 ajan tahatonta lapsettomuutta kokeneiden tarinoita. Vuonna 1988 perustettu Simpukka edistää lapsettomien asemaa tiedon, tuen ja vaikuttamisen keinoin.