Ylipaino ja lapsettomuus

Tarinoita lapsettomuudesta: tahaton lapsettomuus, lapselliset lapsettomat, gynekologiset sairaudet

Aloitimme yrittämään lapsen saantia syksyllä 2018. Kiertoni on aina ollut epäsäännöllinen, ja viimeisinä vuosina minulle oli alkanut kertymään työstressistä vielä enemmän liikakiloja, jotka entisestään vaikeuttivat kiertoani.

Pääsimme keväällä 2020 julkiselle puolelle lapsettomuustutkimuksien ensikäynnille, mikä oli meille suuri ihmetys, koska mulle oli tosiaan päässyt kertomaan paljon ylipainoa. Kaikki oli tuolla käynnillä lääkärin mukaan muuten kunnossa paitsi painoni. Lääkäri ohjeisti klinikalla, että nyt pitää laihduttaa vaan ankarasti ja saamme palata uudella lähetteellä kun BMI on 40 tai alle. 

Aloitin sitten armottoman laihduttamisen kuuntelematta omaa kroppaani lainkaan. Ostin erilaisia treeniohjelmia netistä, joilla luvattiin huimia muutoksia. Syksyllä 2020 otimme puolisoni kanssa yhdessä salijäsenyyden ja personal trainerin laihduttamiseni tueksi. 

Päivystykseen kipujen vuoksi

Vuoden 2021 alussa kiertoni alkoi menemään tasaisemmaksi ensimmäistä kertaa koko elämäni aikana, vaikka olin ollut laihemmassakin kunnossa aiemmin. Samalla kun kiertoni tuli säännöllisemmäksi se alkoi tuomaan kovia menkkakipuja siinä samalla, joista en ollut koskaan aiemmin joutunut kärsimään.

Kesällä 2021 menkkakivut menivät niin pahaksi, että päädyin päivystykseen niiden vuoksi. Naistentautien päivystyksessä gynekologit puhuivat siitä, kuinka mulla olisi kliinisesti endometrioosi. He eivät suostuneet tutkimaan sitä sen enempää tai laittamaan lähetettä endometrioosipoliklinikalle, koska hoitona olisi hormonaalinen ehkäisy ja tuolloin mulle myös sanottiin ettei leikkausta voitaisi minulle tehdä, koska siihen on BMI-raja.

Koska halusin yhä uskoa, että tulisin luomusti raskaaksi plus emme painoni puolesta olisi pääsemässä lapsettomuuspolille toviin, en suostunut ehkäisyyn. Jatkoin siis armotonta treenaamista ja en kuunnellut lainkaan omaa kehoani. Halusin vain lapsen ja halusin apua siihen. Koin hormonaalisen ehkäisyn steriloivan minut ja tyrmäävän lapsihaaveen samantien kaukaisuuteen. Koin vahvast,i etten kelpaa äidiksi lihavana ja endoa sairastavana.

 Alkuvuodesta 2022 jouduin ensimmäisen kerran päivystyksen kautta osastolle kovien kipujeni vuoksi. Tuonakin kertana mulle yritettiin pakottaa ehkäisyä, mutta toistuvasti kieltäydyin siitä, koska koin sen laastariksi vaivaani enkä avuksi lapsettomuuteen tai kipuihini.

Lääkärin ratkaisuna mielialalääkitys

Koko tänä aikana vain yksi lääkäri kysyi yhtenä päivystyskäynti kertana, että miten olen jaksanut henkisesti tässä kipujen ja lapsettomuuden kanssa. Siinä vaiheessa lapsettomuutta oli jo kestänyt vähän päälle kolme vuotta ja endo-oireilua vuoden verran. Romahdin ihan tyystin ja sanoin etten jaksa, mutta pakko on vaan jaksaa. Lääkärin vastaus henkiseen jaksamiseen oli kuitenkin vain mielialalääkitys, ei edes keskusteluavun tarjoaminen tai lähetettä endometrioosipolille tai mitään muutakaan. 

Kieltäydyin mielialalääkityksestä, koska en halunnut että musta tehtäisiin vielä ns. hulluakin tässä tilanteessa. Kuten kaikki lääkärit ennen tätäkin lääkäriä, tsemppasi hän painonpudotuksestani, mutta aina sain kuulla sanat kuinka ”hienosti oot laihduttanut, mutta vielä vähän pitäisi saada”. Kuulin itse tämän niin, että et vieläkään kelpaa äidiksi, mutta joskus kun vaaka näyttää oikeaa lukemaa.

Yhtenä endometrioosioireilun kerroista, jolloin jouduin päivystyksen kautta osastohoitoon, sain lähetteen nk. lihavuuspoliklinikalle. Siellä lääkäri pohti pitkään mikä lääkitys olisi painonpudotuksen ja lapsihaaveen kanssa parhain. Vastaanotolla tuli kuitenkin ilmi, että mikään lääke ei sopisi mulle lapsihaaveen vuoksi. 

Kotiin päästyäni lääkäri soitti mulle vielä perästä ja sanoi keskustelleensa erikoislääkärin kanssa vielä tilanteestani ja kertoi yhden pistoslääkityksen olevan sellainen, jota saisi käyttää siihen asti kunnes tulisi positiivinen testitulos. Suostuin tähän lääkitykseen. 

Ainoa vaan, että mun syömishäiriöoirelu ja pakonomainen laihdutustarpeeni vain pahenivat sen lääkityksen myötä. En enää pystynyt nauttimaan mistään muusta kuin vaa’an lukemasta ja kehuskelin miehellenikin kuinka ei ole aamiaisen jälkeen tehnyt mieli syödä mitään. Kello oli yhdeksän illalla.

Pohdin itsemurhaa

Keväällä 2022 pohdin itsemurhaa, koska musta tuntui siltä, että paino määrittelee sen voinko olla äiti. Hain tähän apua, mutta psykiatrinen sairaanhoitaja tarjosi avuksi mielikuvaharjoituksia ja yritti saada mut hyväksymään sen, että voisin jäädä lapsettomaksi sekä pohtimaan adoptiota. Ja huom. meille ei edelleenkään oltu tehty minkäänlaisia hoitoja. 

Endometrioosin vuoksi mulle alettiin puhumaan IVF-hoidoista, tosin sitten vasta kun mun paino olisi kohillaan. Kevään 2022 aikana mun BMI oli 38, joten lapsettomuuspoliklinikan kirjatun ohjeen mukaan erään päivystyskäynnin yhteydessä gynekologi teki mulle uuden lähetteen lapsettomuuspolille. Tämä palautui takaisin todeten, että koskaan ei ole ollut tämmöistä BMI 40 -rajaa vaan se on aina ollut 35. 

Lähetteessä käskettiin laihduttamaan ja painostettiin ehkäisyn ottamista. Masennuin tästä totaalisesti. Elämässäni ei ollut enää mitään muuta kuin laihduttaminen sen jälkeen. Inhosin itseäni ja itsemurha-ajatukset palasivat. 

Menetin sinä keväänä ja kesän alussa 2022 tyystin toivon, että ikinä saisimme omaa biologista lasta. Koin olevani epäonnistuja naisena. Kaikki muut mun ystävät ja perheen jäsenet tulivat tosta noin vaan raskaaksi. 

Syytin myös itseäni, kun puolisossa ei ollut mitään vikaa ja mun vuoksi tässä tilanteessa oltiin. Päätimme yhdessä puolison kanssa kesäkuussa 2022, että menkkojeni tullessa ottaisin ehkäisyn ja luopuisimme haaveesta saada luomusti lapsen. 

Positiivinen raskaustesti

Siinä kierrosta jouduin oman luulemani mukaan kovien ovulaatiokipujen vuoksi osastolle kahdeksi päiväksi ja vain päivä kotiutumisen jälkeen sain kovan vatsakipukohtauksen, joka johtui kaikista niistä vahvoista kipulääkkeistä, joita olin saanut osastolla.  

Olin ihan loppu jatkuviin päivystyskäynteihin ja ehkäisyn ottaminen tuntui yhä realistisemmalta vaihtoehdolta. Viikko tämän jälkeen juhannuksena tein positiivisen raskaustestin. 

Luulimme, että kaikki kivut ja ongelmat olisivat jääneet pois, mutta ne vain jatkuivat raskaana ollessani. Mulla oli vaikeus uskoa, että vihdoin ja viimein olimme raskaana. Koin itse vahvasti etten sovi äidiksi painoni vuoksi, koska tätähän mulle oli lääkärissä toitotettu koko ajan: paino määrittelee sen voimmeko saada lapsen ja saammeko apua.

Raskausviikosta 10 eteenpäin kärsin menkkakiputyyppisistä alavatsakivuista eli endometrioosityyppisistä kivuista. Mua tutkittiin useasti raskauden aikana ja aina sain kuulla, että ”ei endometrioosi enää oireile raskaana ja kaikki on hyvin täällä”. 

Yhdessä vaiheessa mun kipujen syyksi laitettiin psyykkinen oireilukin. Olin neuvolan kautta saanut vihdoin apua lapsettomuusoireiluihini, joten sairaalassa sain kuulla kuinka olen lääkeriippuvainen ja vaarannan lapseni, vaikka söin tasan tarkkaan lääkärin määräämiä lääkkeitä kipuihini. Näidenkin lisäksi mun  vuosia kestäneen lapsettomuuden ja siihen liittyvät oireilut käännettiin mua vastaan.

Saammeko apua, jos haluamme toisen lapsen?

Vasta synnytyksessäni, joka meni kiireelliseksi sektioksi, saimme kuulla että kohdun sekä molempien munasarjojen päällä on pinnallisesti endometrioosia. Samaan aikaan tämä tieto huojensi meitä ja samaan aikaan suretti. Saammeko lisää lapsia ja pääsemmekö ikinä lapsettomuushoitoihin tai tarviimmeko niitä edes? Koin olevani huijari. En kuulunut hoidoista raskautuneisiin mutta en kokenut kuuluvani luomusti ja ns helposti raskautuneisiin.

Synnytyksen jälkeen on nyt alkanut jatkuva painostaminen ehkäisylle menosta, mutta kukaan ei puhu siitä, että jos haluamme lisää lapsia kuinka silloin toimitaan. Painoni on edelleenkin, varsinkin raskauden myötä, yli BMI 35 joten emme saisi apua lapsettomuuspolilta ennen kuin laihduttaisin.

Mun on edelleenkin vaikea uskoa, että kaiken tämän jälkeen olen äiti. Pelkään samaan aikaan tulevaa, että sitten kun jos haluaisimme toisen lapsen, niin miten se onnistuu ja saammeko apua. Jos joudun aloittamaan tiukan laihduttamisen niin meneekö se taas syömishäiriön puolelle? 

Minun tilanteessani raskaus niin sanotusti pelasti mut pahemmalta syömishäiriöltä kun kroppa vaati ruokaa ja unta itselleen sekä sano etten voi treenata niin usein kuin ennen raskautta. Oli pakko kuunnella omaa kehoa.

Fanni

Simpukka ry:n vuoden 2024 teemana on Tahattomasti lapsettomana Suomessa. Simpukka kerää ja jakaa vuoden 2024 ajan tahatonta lapsettomuutta kohdanneiden kirjoituksia, jotka liittyvät yhteiskuntaan. Voit kirjoittaa omista kokemuksistasi, mielipiteitäsi tai kannanottojasi.

• Liity Simpukan jäseneksi: Simpukan jäsenyys.
• Lahjoita tahatonta lapsettomuutta kokevien hyvinvoinnin eteen tehtävälle työlle: Lahjoita Simpukalle.