Äiti ilman lasta

Tarinoita lapsettomuudesta: tahaton lapsettomuus, lapsitoive.

Minulle on aina ollut selvää, että haluan olla äiti. Miehelläni ei ole juurikaan kokemusta pikkulapsista tai tietoa raskaudesta saati vauvanhoidosta. Olen toppuutellut hänen jännitystään kertomalla, että raskaaksi tulemiseen voi hyvinkin mennä vaikka vuosi.

Ei vauva heti ilmoita tulostaan. Vaikka vakuutin niin hänelle, en uskonut sitä itse hetkeäkään. Mitään muuta en ole tässä elämässä halunnut niin kovasti kuin omaa lasta. Olen hellä, täynnä rakkautta, lämmin ja pehmeä. Miten joku, joka on niin valmis äidiksi, ei muka tulisi heti raskaaksi?

Kymmeniä ovulaatiotestejä. Kymmeniä raskaustestejä. Nyt me olemme niitä, joista olen lukenut ja joita olen säälinyt. Lapsettomia. Milloin viimeksi ilahduin aidosti ystäväni vauvauutisista? Milloin viimeksi pystyin katsomaan raskaana olevia tuntematta pistelevää kateutta?

Välillä tuntuu, että koko vauvahaave on mahdoton, naiivi. Se tuntuu samalta kuin haaveilisi lottovoitosta. Todennäköisyys siihen on häviävän pieni. Toivon sitä enemmän kuin mitään muuta, mutta samaan aikaan huomaan, että en enää jaksa uskoa toiveen toteutuvan. 

Olen äiti ilman lasta. Unissani näen pienen vauvani, silitän hänen poskeaan, piirrän nenän ääriviivoja. Kun herään, voin yhä tuntea hänen sileän ihon lämmön, nähdä hänet edessäni. Ja silloin sylini on tyhjempi kuin koskaan. 

Nimimerkki Noora