Elämän kokoinen lahja

Tarinoita lapsettomuudesta: tahaton lapsettomuus, hedelmöityshoidot, sateenkaarevan lapsitoive, uusperheen lapsettomuus.

Lapsitoiveeni heräsi 20-vuotiaana ja lapselle annettiin lupa tulla. Mitään ei tapahtunut vuodessa ja lääkäri sanoi, että menkää vain kotiin yrittämään, olette niin kovin nuoria. Yhtäkkiä olin jo 30-vuotias ja syli oli edelleen tyhjä. Vuosien varrella olimme kokeilleet myös adoptioneuvontaa, mutta sekään ei avannut meille portteja vanhemmuuden maailmaan, vaikka monet tuttavallisesti kommentoivat, että ainahan voi adoptoida. 

Tuli ero ja uusi suhde. Hakeuduimme yksityiselle klinikalle, jonne meni 15 000€, mutta mitään tuloksia ei tullut. Tässä vaiheessa aloin olla lopullisesti hyväksynyt sen, ettei minusta tule vanhempaa. Suhde päättyi ja uusi alkoi. Kumppanilla oli lapsia ja ajattelin, että nyt sain edes tätä kautta elämääni pieniä ihmisiä. Toive omasta lapsesta oli edelleen olemassa, mutta yritin tukahduttaa sen. 

Hakeuduimme hedelmöityshoitoihin, mutta ensikäynnin jälkeen romahdin ja päätin etten halua jatkaa, koska en kestä enää yhtään pettymystä, kun tiedossa oli että munasoluni eivät todennäköisesti toimi. Toisaalta halusin silti lasta niin paljon. Päätin, että haluan kokeilla yhden lahja-alkionsiirron ja jos/kun se ei onnistu, loppuu yritys siihen ja sitten voin vanhana todeta että tulipahan vielä se kokeiltua. 

Siirto tehtiin ilman mitään odotuksia, omaan luonnolliseen kiertooni. En olisi halunnut testata ollenkaan, koska tiesin testin olevan negatiivinen ja niin se olikin. Aluksi. Lähempänä virallista testipäivää tikkuun tulikin yhtäkkiä kaksi kirkasta viivaa. Arvelin testin olevan viallinen ja tein pari lisää, mutta tulos oli sama. Nyt olen lähes 40-vuotiaana raskaana ja raskaus on edennyt ilman ongelmia. Silti minun on edelleen vaikea uskoa sitä todeksi ja en oikein osaa iloita tilanteesta, koska olen niin tottunut pettymään ja itkemään. 

Tietysti on ihanaa että nyt haaveeni vihdoin toteutuu, mutta asia ei vielä oikein ole konkretisoitunut ja en voi käsittää miten nyt onnistuin kerralla, kun aiemmin en ole onnistunut kymmenessä vuodessakaan. Täytyy vain luottaa siihen että tämä pieni ihminen on tehty vahvoista soluista, paremmista kuin omani olisivat olleet. 

Anonyymi