Itsellinen lapsitoive
Tarinoita lapsettomuudesta: tahaton lapsettomuus, yksin elävä, itsellinen lapsitoive, keskenmenot
Olen nyt 40+, vanhempieni ainut lapsi, jolla on molemmat vanhemmat, sukulaiset ja ystävät muodostaneet ympärilleni ison perheen.
Peruskoulussa minut rikottiin todella pahasti henkisesti ja fyysisesti, ja mieleni kesti kuorman parikymppiseksi. Kymmenen vuotta traumoja korjailtiin ja pystyin lopettamaan lääkkeet. Fyysisiä vammoja ei korjata ainakaan niin kauan, kun pystyy elämään sen kanssa. Työkyvyn se kyllä vei.
Minulla oli avopuoliso, jonka kanssa koitimme saada lasta kolme vuotta, mutta koin monen monta biokemiallista ja muutaman hieman pidemmälle ehtinyttä raskautta, mutta kaikki keskeytyi ennen raskausviikkoa 12. Emme saanut apua. Minulle sanottiin vain, että olet vielä nuori.
Parisuhde päättyi ikävästi, ja jäin yksin. (Exästä tuli hieman yli vuosi eromme jälkeen isä uuden kumppanin kanssa.)
Löysin muutaman vuoden jälkeen uuden kumppanin. Olin hänen kanssaan melkein kolme vuotta ja vain muutamia biokemiallisia raskauksia.
Eron jälkeen päätin, että en tahdo puolisoa vaan tahdon lapsen itsellisesti. Ystäväni on ollut projektissa apuna, mutta on tahtonut pysyä kokonaan vain auttajana alulle (ei siis tahdo tietoihin nimeään). Hänenkin kanssaan muutamia biokemiallisia raskauksia.
Aina säännöllinen kiertoni alkoi mennä pois raiteiltaan, minkä vuoksi hakeuduin jälleen lääkäriin. Kiertoa yritettiin korjailla, kunnes sitten eräällä kerralla lääkärillä käydessäni minulle ehdotettiin, että haluaisinko kokeilla lahjasoluhoitoja.
Toive lahjasoluhoidoista
Olin ollut siinä luulossa, että itsellisillä ei ole edelleenkään julkisella puolella mitään mahdollisuuksia, mutta olikin ollut jo muutaman vuoden. Siitä sitten alettiin tekemään kaikki kokeet, tiputin painon tarvittavaan, kävin mielenterveyshoitajan, psyk.lääkärin ja sosiaalityöntekijän haastatteluissa.
Joka paikasta kotikaupunkini terveydenhuollosta tuli pelkkää vihreää valoa ja koska erostani oli kulunut tarpeeksi aikaa, ikää oli 38 vuotta, olin saanut painoni alle tarvittavan indeksin ja tukiverkkoni oli kaikkien mielestä hyvä ja riittävä, niin Tampereelle lähti paperit vetämään melkoisen nopeasti.
Toivo oli todella syttynyt
Kolme kuukautta vastausta odotin ja sitten sain soiton kotikaupunkini naistenpolin lääkäriltä, joka lähetteen oli lähettänyt… En muista tarkasti mitä hän sanoi, mutta koska minulla oli mielenterveystausta (parantunut) ja ei tarpeeksi tukiverkostoa (minulla ei ole sisaruksia), niin ei oteta edes haastatteluun ja sanottiin myös, että ei kannata yrittää yksityiseltäkään puolelta, että ei varmasti sieltäkään auteta.
Soittanut lääkäri oli pöyristynyt ja tyrmistynyt sekä erittäin pahoillaan. Hän ei ymmärtänyt, että millä perusteella kaikki se tieto mikä oli kotikaupungissa kerätty ja todettu olevan hyvin, dissataan täysin ja vedetään hatusta päätelmät, jotka perustuivat vain “mielenterveys” ja “ei sisaruksia” -sanoihin…
Vaihdevuosia ei vielä näköpiirissä, mutta kierto sekoilee. Toivoni hiipuu. Apua en saa enää oikein mistään…
Julkinen terveydenhuolto petti monen ihmisen toiveen ja kyse on vain tässä tarinassa yhdestä tapauksesta. Minusta ja ”perheestäni”.
Möykky 40+
Simpukka ry:n vuoden 2024 teemana on Tahattomasti lapsettomana Suomessa. Simpukka kerää ja jakaa vuoden 2024 ajan tahatonta lapsettomuutta kohdanneiden kirjoituksia, jotka liittyvät yhteiskuntaan. Voit kirjoittaa omista kokemuksistasi, mielipiteitäsi tai kannanottojasi.
- Liity Simpukan jäseneksi: Simpukan jäsenyys.
- Lahjoita tahatonta lapsettomuutta kokevien hyvinvoinnin eteen tehtävälle työlle: Lahjoita Simpukalle.