HIM-yhtyeessä soittanut Juska Salminen: ”Lopetimme laskemisen, kun lapsettomuushoitoihin oli mennyt 40 000 euroa”
Teksti Hanna Parviainen, kuva Markku Nykänen Concrete Media. Haastattelu on julkaistu ensin Lapsettomien yhdistys Simpukan lehdessä Simpukka 3/2023. Juska Salmisen teos Valon varjossa julkaistaan 24.4.2024.
HIM-yhtyeen kosketinsoittajana maailmaa kiertänyt Jussi “Juska” Salminen on kulkenut elämässään kriisistä kriisiin. Yksi suurimmista kriiseistä oli mielenterveyssyiden vuoksi saatu kielteinen adoptiopäätös. Lapsettomuuden keskellä oli silti aina toivoa. ”Oltiin lähtökohtaisesti onnellisia koko ajan. Meiltä vain puuttui lapsi.”
Parikymppinen Jussi ”Juska” Salminen huomasi vuonna 1998 elävänsä unelmaa, jota hän ei koskaan olisi voinut kuvitella kokevansa. Mary-Ann-nimisessä yhtyeessä soittanut Juska oli kova HIM-yhtyeen fani, ja yhtäkkiä hän tuli valituksi HIM-yhtyeen kosketinsoittajaksi.
Vuonna 1991 aloittanut yhtye oli hurjassa nousukiidossa. Se oli julkaissut marraskuussa 1997 esikoisalbuminsa Greatest Lovesongs Vol. 666 ja saanut vuoden 1998 Emma-gaalassa debyyttialbumin ja tulokasyhtyeen palkinnot.
Toinen studioalbumi Razorblade Romance julkaistiin Suomessa 19.12.1999 ja kansainvälisesti tammikuussa 2000. Albumi nousi listaykköseksi Suomessa ja Saksassa. Levy oli täynnä hittejä: Join Me (in Death), Poison Girl, Right Here in My Arms ja Gone With The Sin.
HIM kahmi palkintoja: vuoden vienti-Emma 1999, vuoden yhtye 2000, vuoden albumi 2000. Albumit toivat mukanaan useita kuukausia kestäneitä kiertueita Euroopassa ja muualla maailmassa. Yhtyeen jäsenillä oli lähes päivittäin edessään suuria lavoja, yleisömeriä, upeita hotelleja, haastatteluja ja salamavalojen välkettä. Juskan sanoin se oli ”törkeen siistiä”.
Suosiolla oli kuitenkin kallis hinta.
– Uuvuin täysin julkisuuden myllyssä. Romahdin, luisuin kuiluun. Yöllä ja päivällä ei ollut eroa. Pelkäsin sitä, mitä rakastin eniten: esiintymistä, kertoo Juska Salminen nyt.
Hän ymmärsi, että oli pakko lopettaa. Vuodenvaihteessa 2000–2001 hän soitti viimeiset konserttinsa HIM:ssä.
Juska salminen: Kaksisuuntainen mielialahäiriö
– Lopettaminen oli hetkeksi iso helpotus, sillä olisin saanut kenkää, jos en olisi lähtenyt. Vaivuin kuitenkin vuodeksi masennukseen. Kun pääsin pinnalle, minulla alkoi yllättäen maniavaihe, joka vaati oman toipumisensa. Diagnoosinani oli kaksisuuntainen mielialahäiriö. Sille on ominaista vaihtelevin välein toisiaan seuraavat masennus- ja mania- tai hypomaniajaksot.
HIM jätti isot arvet, joita hän paikkaili 13 vuotta. Se oli pitkä reitti nousta ylös. Pikku hiljaa alkoi olla yhä enemmän hyviä kausia, uusia yhtyeitä ja uudenlaisia töitä.
Vuonna 2012 Juska tapasi Evin. Seurustelu oli onnellista ja tasapainoista.
Masennusoireet yllättivät vahvuudellaan vuonna 2013.
– Tuntui kuin pyörtyisin tai olisin koko ajan hirveässä kännissä. Asiat eivät olleet kontrollissani. Häpesin. Evi näki, miten aloin kadota elämästä. Hän kesti oireeni ja tuki.
Juskalla oli vahva tavoite selvitä, ja hän taisteli sen eteen. Hän muun muassa lenkkeili päivittäin ja jätti alkoholin.
Vähitellen tuska jäi pois, ja elämään tuli värejä. Oireet ovat pysyneet poissa.
Haaveena lapsi
Neljä vuotta yhdessä oltuaan Juska ja Evi alkoivat haaveilla lapsesta.
Rokkivuosien jälkeen elämä oli asettunut uomiinsa, ja Juska voi hyvin. Hän työskenteli Kouvolan nuorisopalveluissa. Oli omakotitalo, kaksi kissaa ja valtavasti muistoja kahdestaan tehdyistä asioista.
Kun raskaus ei alkanut, asiaa alettiin tutkia. Terveydenhuoltoalalla kuntapuolella työskentelevänä Evi halusi hoitoon yksityiselle hedelmöityshoitoklinikalle.
Oli kova huoli siitä, mistä on kyse.
Miehen lapsettomuudesta puhuttava enemmän
Juska Salminen kuljetti spermanäytteen laboratorioon villasukassa, ja myöhemmin antoi näytteen myös klinikalla. Hämärässä huoneessa oli LED-valot, samettinen sisustus ja nuottiteline. Se nauratti muusikkoa, joka ei ollut tullut soittokeikalle.
– Kun huoneesta lähtiessä toinen mies tulee ovella vastaan, ei oikein tiedä, onko parempi tervehtiä vai ei. Siinä on paljon elokuvamaisia juttuja, huumoria ja komediaa. Kuin oman elämänsä Truman show. Raskas tunnelma ja klassista musiikkia, nauraa Juska ja myöntää, että asiasta on helpompi puhua nyt kuin silloin.
Juska soitti näytteen tuloksista klinikalle ehtimättä edes ajatella, mitä tarkoittaa, jos hän kuulee olevansa lisääntymiskyvytön. Kaikki oli kunnossa.
– Miesten lapsettomuudesta on tärkeää puhua. Yhteiskunnalla on miehistä hyvin maskuliiniset oletukset. Tahattomasti lapseton mies tarvitsee itsemyötätuntoisuutta.
Juska kehottaa tahattomasti lapsettomia muistuttamaan itseään, että jo pelkkä päivästä selviytyminen voi olla joskus sankariteko. Kauheinta mitä voi tehdä on syyllistää itseään tai varsinkaan toista.
Juska Salminen, kuvaaja Markku Nykänen Concrete Media
Lapsettomuushoidot imaisivat hapen
Lapsettomuushoitoja määritteli eniten odottaminen. He odottivat aikaa IVF-hoitoihin, hoitojen tulosta ja aikaa uuteen hoitoon. Elämä täyttyi toivomisesta ja sen keskellä mahdollisimman normaalista elämästä.
Oli negatiivisia raskaustestejä, sitten positiivinen raskaustesti ja sitten keskenmeno. Se oli käsittämättömän rankkaa. Lapsettomuushoidot “imaisivat hapen”.
Väsymys kasvoi lapsettomuushoitojen jatkuessa vuodesta toiseen. Juska oli mennyt koko elämänsä ajan kriisistä kriisiin, mutta Eville kriisi oli ensimmäinen. Oli rankkaa seurata puolison kipuja ja samalla olla hoidoissa statistina, kun puhe kohdistettiin Eville.
– Masennusaikoina minä olin se, jota vedettiin ylös. Nyt minä halusin olla Evin tukena, mutta en aina päässyt mukaan. Evi vei prosessia fyysisesti eteenpäin, ja minä tuin matkalla, olin läsnä. Lapsettomuushoidoissa viedään kaikki kontrolli ja menet vaan virran mukana.
Vaikka oli rankkaa, mieliala oli luottavainen.
– Emme miettineet valitsemmeko parisuhteen vai lapsen. Katsoimme, tuleeko meille lapsi. Riitatilanteita ei tullut käytännössä ollenkaan, mutta joskus kuitenkin tarvitsimme olla hetken yksin. Teimme lapsettomuushoidoista pieniä lomamatkoja. Varasimme hotellin ja nautimme yhdessäolosta.
– Ajattelin, että minulla on ollut rikas elämä. Kävi mitä vaan, voin siirtää kokemuksen käyttööni. Jos ei meillä ole onnea, niin voin auttaa toisia.
Sijoitetaan rahaa onneen
Jokainen lapsettomuushoitoihin sijoitettu sentti oli toivon sentti.
– Olimme onnekkaita, että meillä oli resursseja hoitoihin. Saimme myös lähipiiriltä tukea. Halusimme kääntää jokaisen mahdollisen kiven.
Kun hoitoihin oli kulunut 40 000 euroa, he lopettivat kustannusten laskemisen. Samalla he alkoivat myös pohtia, että lisärahan laittaminen olisi pois tulevasta.
Juskan mielestä lapsettomuushoidot ovat niin iso rahallinen panostus, että niiden asiakaspalvelua olisi pakko parantaa.
– Olettaisin, että kun sijoittaa niin paljon rahaa, otettaisi täysin huomioon ja kohdattaisi.
Juskaa liikutti, kun joku klinikan työntekijä mainitsi, että Juska on yhtä tärkeä asiakas kuin vaimonsakin. Se tuntui hyvältä.
Sitten koitti hoitokerta, jonka sovittiin olevan viimeinen. Hoitokerran tulos oli lohduton.
Vauvauutisia somessa
Kun pari rohkaistui puhumaan tahattomasta lapsettomuudesta lähipiirilleen, alkoi vastaavia tarinoita löytyä runsaasti. Se avasi silmiä. Samalla heidän eteensä tuotiin useita onnistumistarinoita. Niitä oli raskasta ottaa vastaan. Vaikka toisten onni ei ollut itseltä pois, oli haavoittuvaisena vaikeaa kuulla muiden onnistumisista.
Vauvaonnea huokuvia Facebook-päivityksiä katsoessa mieleen hiipi tummia ajatuksia. Juska ei syyllistänyt ajatuksista itseään, vaan ymmärsi, että jokaisella on oikeus tunteisiinsa. Se, miten ne tuo julki, on jokaisen omalla vastuulla.
– Katkeruus tekee elämästä helvettiä. Siihen ei saa jäädä.
Isoimman avun hän sai keskusteluista hyvän ystävän ja puolison kanssa. Juska ja Evi kävivät myös pariterapiassa.
– On vaikea elää, kun yhtä aikaa on päällä lapsettomuuskriisi ja arjen asiat. Ota vastaan kaikki apu, mitä yhteiskunta tarjoaa.
Kelpaamaton isyyteen
He alkoivat kartoittaa lisää vaihtoehtoja. Adoptio alkoi tuntua oikealta.
Seurasi adoptioneuvonta ja lausunto heidän sopivuudestaan adoptiovanhemmiksi. Juskan taustoja käytiin erittäin tarkasti läpi.
Sitten sosiaalityöntekijältä tuli sähköpostiviesti. Siinä kerrottiin, että Pelastakaa Lapset ry:n konsultoiva lääkäri ei suositellut adoptioneuvonnan jatkamista. Syynä oli Juskan mielenterveystausta. Se oli valtava järkytys.
Evi oli käynyt läpi ajatuksia siitä, että keho petti hänet. Nyt Juska tunsi epäreiluutta siitä, että hänen mielensä koettiin liian heikoksi isänä olemiseen.
– Teki mieli huutaa, että mä oon ihan hyvä ihminen! Työssäni pidän huolta nuorista, mutta en saa itse kasvattaa ainuttakaan lasta. Minua ei hyväksytty isyyteen.
Vaikka työ lastensuojelussa toi ymmärrystä adoptioprosessista ja lapsen hyvinvoinnin merkityksestä, salpasi isku hengen. Lyönnit eivät silti päässeet läpi, koska elämässä oli tullut niin paljon iskuja jo aiemminkin.
Juska ja Evi pohtivat, että sijaisvanhemmuus voisi olla heidän juttunsa. He osallistuivat PRIDE-valmennukseen. Valmennuksen aikana he kävivät läpi samankaltaisia tehtäviä, kuin adoptiovalmennuksessa. Tunteita oli paljon pelissä.
Yksi sosiaalityöntekijöistä oli yllättäen Juskan yhteistyökumppani lastensuojelutyöstä. Alussa oli vaikeaa hypätä virallisesta ammattiroolista henkilökohtaisten asioiden käsittelyyn.
Sijaisperhelupa oli onnellinen uutinen. Lastenhuonetta alettiin tapetoida, ja ajatuksissa oli jo tulevaisuus pienen ihmisen kanssa.
Mielessä kutkutti kuitenkin ajatus kokeilla hoitoja vielä kerran. Internetissä esiin tulleen lapsettomuuslääkärin kohdalla tuli tunne, että tässä on se kivi, joka vielä käännetään. Se päätettiin kääntää.
Järjestyksessään kahdeksas siirretty alkio toi positiivisen raskaustestituloksen.
Seitsemän vuotta lapsettomuutta
Synnytys kesti 18 tuntia. Luukas saatiin syliin seitsemän lapsettomuusvuoden jälkeen.
Juska on mukana Simpukan hallituksessa. Hän kokee merkityksellisenä saada tehdä vapaaehtoistyötä tahattomasti lapsettomien hyvinvoinnin eteen. Tuntuu hyvältä saada keskustella sellaisten henkilöiden kanssa, jotka ovat kokeneet samoja asioita.
– Elämä on siisti juttu. On ehkä kliseistä sanoa, että tämä on matka ja seikkailu, mutta sellaisen olen saanut kokea. Emme olleet onnettomia, mutta osa ajasta oli tosi vaikeaa. Meillä oli hyvä elämä, mutta puuttui vain lapsi. Huumori auttoi jaksamaan.
Elämään on mahtunut paljon hyviä hetkiä. Joka päivä joku HIM-fani ottaa häneen yhteyttä jostain päin maailmaa. Se liikuttaa yhä. Yhteydenotoissa saatetaan pyytää esimerkiksi tervehdysvideota 18 vuotta täyttävälle fanille. Juska tekee videon mielellään.
– Olen saanut kokea elämässä rankkoja hetkiä ja hyviä hetkiä. Hyväksyin elämän ja voitin masennuksen. Tuli rauha elämässä. Olimme lähtökohtaisesti onnellisia koko ajan.
Lapsettomien yhdistys Simpukka
Lapsettomien yhdistys Simpukka ry on Suomen ainoa tahattoman lapsettomuuden asiantuntijaorganisaatio. Vuonna 1988 perustettu Simpukka edistää lapsettomien asemaa tiedon, tuen ja vaikuttamisen keinoin. Simpukan tavoitteena on, että Suomessa jokainen tahattoman lapsettomuuden kohtaava saa apua ja tukea. Simpukka pitää lapsettomien puolia ja työskentelee sen eteen, että huomenna asiat olisivat paremmin.