Kampa-kirjoittamisryhmä vinkkaa: kirjoita lääkärikokemuksestasi

Teksti on julkaistu ensin Simpukka-lehdessä 1/2023.

Kuva Pexels

Simpukan vapaaehtoisen Jutta Kokkosen ohjaama lapsettomien Kampa-kirjoittamisryhmä kokoontui keväällä 2022 Kampin palvelukeskuksessa Helsingissä. Viisi kertaa kokoontuneeseen ryhmään haettiin osallistujia Simpukan somekanavien ja verkkosivujen kautta.

Jutan mukaan “kirjoittaminen on väylä tutkia itseään niitä säröjä pitkin, joita on matkan varrella saanut. Sanat löytävät paikkansa, kun niille antaa aikaa ja virikettä”. 

Kokeile sinäkin kirjoittamista seuraavien tehtävien avulla. Alla olevat tekstit ovat kirjoittaneet Kampa-kirjoittamisryhmään osallistuneet. Ohjeet kirjoittamiseen sekä lisää kirjoitustehtäviä löydät artikkelin lopusta.

Kirjoitustehtävä: Kirjoita lääkärikokemuksestasi 

Mikä on jäänyt mieleen? Millaista läsnäoloa sait tai koit? Mitä tunteita koit?

Kirjoittajan teksti: Polvi

Täällä taas. Sama odotus aulassa, minuutit jatkavat ohi sovitun ajan ja ylikin. Sama huone, sama tilanne. Tällä kertaa lääkärin ja hoitajan lisäksi paikalla on toinenkin lääkäri. Kai erikoistumassa tai oppimassa, ehkä se sanottiin, en kuunnellut. Kaikki kolme yrittävät olla myötätuntoisia, mutta äänet kahisevat oppikirjaa tai palautelomaketta. 

Tiedän jo, että kaikki on ohi. En odota ihmeitä, en deus ex machinaa vaan haluan vain varmuuden, että kaikki tarvittava on jo tullut ulos ja tilanne on todella ohi. 

Olen väsynyt tähän, rukoilin, ettei tänne tarvitsisi enää palata. Kysymyspatterin läpikäymisen jälkeen on taas kerran aika riisua housut, kiivetä tutkimuspöydälle. 

Makaan koppakuoriaisena selälläni, loisteputkilamppu paahtaa silmiini. Lääkärit tutkivat rinnakkain näytöltä sisältäni välittyvää kuvaa. Ultraäänilaitteen kylmägeeli tuntuu arkipäiväiseltä, viileä ilma paljailla limakalvoilla. Tässä ei ole mitään uutta. Vastaava lääkäri osoittelee jotain toiselle, mutisee sanoja, joita en ymmärrä. Lääkäri nojaa kädellään polveeni ja kurottautuu nähdäkseen paremmin.

Kosketus ei kuulu koreografiaan. En osaa päättää onko ele sympaattinen epähuomio ihmiseltä, joka keskittyy muuhun eikä edes tajua nojaavansa paljaaseen polveeni. Vai onko se sittenkin loukkaavaa, näin vähän kehoni rajoilla on enää väliä. Vaikka olenkin ilman housuja, niin edes polveni voisi säästää vain minulle, vaikka mikään muu ei tässä tilanteessa enää minun olekaan.

Molemmat lääkärit pudistelevat päätään ja kääntyvät puoleeni, aivan kuin olisivat yhtäkkiä muistaneet minunkin olevan paikalla, että monitorin näkymä on ratkaiseva minun elämäni kannalta. “Olemme pahoillamme”, he aloittavat. 

Haluan vain luvan lähteä. Verhon takana pyyhin karkealla käsipaperilla geelin ja veren jalkovälistäni. Puen päälleni, huikkaan ovelta kiitos ja hei. Kolme päätä kohoavat näytöiltä.

Vielä tunteja myöhemmin tunnen polvessani lääkärin käden lämmön. 

Kesken kaiken 

Kirjoittajan teksti: Lääkärikokemus

Viime lääkärikäynnistä oli kulunut jo tovi, ja meillä oli paljon odotuksia tälle lääkärikäynnille. Äh, taas joudun vaa’alle. Se ahdistaa joka kerta. Eri lääkäreillä ja hoitajilla on ollut erilaisia tapoja suhtautua punnitsemiseen. Tällä kertaa hoitaja varmisti, että kuuliko hän painon todella oikein. Viime lääkärikäynnin jälkeen oli tullut 10 kiloa lisää, uusi paino oli lähellä ylittyä lapsettomuushoidoissa sallitun BMI-rajan, mutta ei kuitenkaan. 

Ahdistuin hoitajan kysymyksestä lisää, vaikka tiesin itse, mitä painonnousun taustalla oli. Aktiivisen saliharrastuksen lopettaminen koronapandemian takia, hormonimuutokset kehossa kahden ensimmäisen keskenmenon jälkeen ja herkkujen syöminen lohturuuaksi. 

Sain lähetteen ravitsemusterapeutille, ja otinkin sen ilomielin vastaan. Siellä selvisi, että minun tulisi tehdä ruokavaliooni vain muutamia fiksauksia.

Takaisin lääkärikäyntiin. Vaikka minun BMI-lukuni oli tuolloin sallitun rajoissa tai todella lähellä viimeistä mahdollista sallittua lukemaa, sain kuulla taas, että olisi hyvä saada painoa alaspäin. Ymmärrän, miksi siitä sanotaan, ja miksi se olisi tärkeää, mutta toisilla lääkäreillä oli hyvin tyly tapa puhua tästä aiheesta. Tuntuu, että muita tärkeitä aiheita voi jäädä puhumatta, kun keskitytään vain painoon. Tai että lääkäreillä ei ole muita näkökulmia meidän tilanteeseemme. 

Yhdellä toisella lääkärikäynnillä lääkäri ei löytänyt ultratessa kovin hyvin toista munasarjaa. Sen löytämisessä on joskus aiemminkin ollut haasteita, mutta aiemmin lääkärit eivät ole sanoneet miksei se löydy helposti. Tämä lääkäri sanoi kesken ultrauksen, että siinä on rasvakudosta tiellä.  

Mietin, miksei tästä sanottu aiemmin, mutta toisaalta, kuinka ikävältä tuntui kuulla taas jotain painoon liittyen, tällä kertaa kesken toimenpidettä. Taas lähdin vastaanotolta ahdistuneena; olo tuntui lähes häväistyltä. Voiko tässä olla sen henkilökohtaisempaa kommentoinnin aihetta olla kuin toisen henkilön paino? 

Viides vuosi 

Kokeile kirjoittamista!

Ota hetki aikaa. Etsi vihko tai kirjekuoren selkämys ja kynä, jolla on hyvä kirjoittaa. Vaihtoehtoisesti avaa tietokone. Laita kellosta aikaa parikymmentä minuuttia. Kirjoita niin, että jatkat, vaikka tuntuisi, että aiheet loppuisivat. Möyhennä mieltä ja harjaa päättäväisesti.

1.    Aamusivut: kirjoita aamuisin käsin kolmen A4-paperin verran mitä tahansa tekstiä, kuten tajunnanvirtaa tai edellisen yön unia, pysäyttämättä kirjoittamista. Kyseessä on yhdysvaltalaisen kirjailija ja luovuuskouluttaja Julia Cameronin kehittämä menetelmä.

2.   Kirjoita lääkärikokemuksestasi. Mitä on jäänyt mieleen? Millaista läsnäoloa sait tai koit? Mitä tunteita koit?

3.   Kirjoita kirje. Valitse kenelle haluat kirjoittaa. Se voi olla henkilö kuten puoliso, lääkäri, lähisukulainen tai työtoveri. Voit kirjoittaa kirjeen myös tunteelle, lapselle, jota odotat niin kovasti tai lapselle, joka oli hetken aikaa sinun. 

4.   Valitse teema ja kirjoita siitä. Teemana voi olla esimerkiksi aika, raha, parisuhde, itsellinen nainen tai mies, keho, juhlapäivät, kuukautiskierto, syrjään siirretyt suunnitelmat.