Kampa-kirjoittamisryhmä vinkkaa: kirjoita toivosta

Teksti on julkaistu ensin Simpukka-lehdessä 4/2022.

Kuvat Pexels

Simpukan vapaaehtoisen Jutta Kokkosen ohjaama lapsettomien Kampa-kirjoittamisryhmä kokoontui keväällä 2022 Kampin palvelukeskuksessa Helsingissä. Viisi kertaa kokoontuneeseen ryhmään haettiin osallistujia Simpukan somekanavien ja verkkosivujen kautta.

Jutan mukaan “kirjoittaminen on väylä tutkia itseään niitä säröjä pitkin, joita on matkan varrella saanut. Sanat löytävät paikkansa, kun niille antaa aikaa ja virikettä”. 

Kokeile sinäkin kirjoittamista seuraavien tehtävien avulla. Alla olevat tekstit ovat kirjoittaneet Kampa-kirjoittamisryhmään osallistuneet. Ohjeet kirjoittamiseen sekä lisää kirjoitustehtäviä löydät artikkelin lopusta.

Kirjoitustehtävä 1: Kirjoita toivosta

Millainen tunne toivo on? Milloin se ilmenee? Onko se lempeä kannattelija vai sitkeä pirulainen, joka nostaa päätään senkin jälkeen, kun ajattelee, ettei itse enää jaksa? Mikä on toivon rooli?

Kirjoitustehtävä 2: Kirjoita valitsemastasi teemasta

Valitse teema ja kirjoita siitä. Teemana voi olla esimerkiksi aika, raha, parisuhde, itsellinen henkilö, lapsitoive, keho, juhlapäivät, kuukautiskierto tai syrjään siirretyt suunnitelmat.

Kirjoittajan teksti: Toivo

Toivo on se voima, joka auttaa jaksamaan. Toivo on se tunne, joka auttaa kestämään. Niin kauan kuin on edes pieni toivon murunen, on uskoa tulevaisuuteen. Tulevaisuuteen, jota on toivonut. Tulevaisuuteen, jonka takia on kärsinyt. Tulevaisuuteen, jonka takia on sietänyt tutkimukset, hoidot, kolme keskenmenoa, tunteiden vuoristoradat ja epätoivon.

Toivo pilkahtaa pienissä hetkissä. Lääkärikäynneillä, kun lääkärin kanssa sovitaan meille sopivasta hoitosuunnitelmasta. Lääkäristä, joka suostuu laittamaan lähetteen ferritiinin mittausta varten. Kuukautisista, jotka ovat olleet myöhässä, mutta toivoa on tietenkin riittänyt vain siihen asti, kunnes kuukautiset ovat alkaneet. Toivo kömpii esiin positiivisessa raskaustestissä, mutta siitäkin hetkestä toivo on menettänyt merkityksensä ja hohtonsa, kun keskenmeno on todettu. Sen hetken toivo on muuttunut haikeudeksi ja suruksi.

Toivo ilmenee jatkotutkimuksissa, tukilääkkeiden määräämisessä ennakkoon, vaikka uudesta raskaudesta ei ole vielä tietoakaan. Toivo tulee kylään silloin, kun tunneside minun ja mieheni välillä on vahva. Silloin, kun meillä on pieniä onnen hetkiä arjen keskellä. Silloin, kun halaamme ja samalla hengitämme yhdessä syvään. Silloin, kun mielessäni ajattelen: me pystymme tähän yhdessä.

Toivo tuntuu laajalta käsitteeltä, se kattaa paljon. Toivomisen taas miellän kohdennetummaksi, jonkin tietyn asian toivomiseksi. Yleensä kun mietin toivomista, mietin heti, että mitä asiaa nimenomaan toivon. Lieneekö tämä ajatusmalli iskostunut päähäni synttärikakkujen kynttilöiden puhaltamisen aikana toivomisesta tai joulupuurosta löytyneen mantelin jälkeen toivomisesta.

Toivo tuntuu vahvalta tunteelta sydämessä. Toivon tunne saa minut skarpimmaksi ja ajattelemaan itseäni selviytyjänä, joka selviää mistä tahansa koettelemuksesta ja on valmis mihin tahansa, jotta olisin askeleen lähempänä päämäärää – tässä tapauksessa esikoista sylissäni.

Toivo on tavallaan ristiriitainen tunne. Se on positiivinen, koska se kannattelee vaikeuksien keskellä. Samalla se tuntuu kuitenkin jollain tavoin haikealta ja jopa raastavalta. Toivon hetkellä saatan miettiä, kuinka paljon se vielä kannattelee. Miten paljon henkisiä haasteita jaksan vielä, jos elämä tuo lisää pettymyksiä lapsettomuuteen liittyen.

Viides vuosi

Kirjoittajan teksti: Aika

Aika kulkee nopeasti, liian hitaasti. 

Tämä alkoi kaksi vuotta sitten, mihin ne ovat menneet? 

Aikaa piti olla. 

”Yhden ehditte hyvin saada”, sanottiin. 

Syntymäpäivä, juhannus, joulu, syntymäpäivä, juhannus, joulu. 

Aika loppuu. 

Aika kulkee hitaasti, liian nopeasti. 

Odotan keskenmenovuodon loppumista, hukkaan heitettyjä viikkoja. 

Odotan ovulaatiota, se osuu väärälle päivälle. 

Hitaita päiviä, verkkaisia viikkoja, uutta kiertoa odotellessa. 

Aikataulutan sykliä muihin menoihin, liian pitkiä, liian lyhyitä aikaikkunoita. 

Kierto ei tottele, päivä sinne, toinen tänne. 

Pari tuntia, muuttaa kaiken. 

Hetki vain, tarvitaan vain yksi oikea hetki.

Aika ei saa kulua, sen pitää kulua. 

Ajan pitää kulua, se ei saa kulua loppuun. 

Ajan laskemisen pitää loppua, mutta sitä ei voi lopettaa. 

Kauanko tässä vielä menee?

Kesken kaiken 

Kokeile kirjoittamista!

Ota hetki aikaa. Etsi vihko tai kirjekuoren selkämys ja kynä, jolla on hyvä kirjoittaa. Vaihtoehtoisesti avaa tietokone. Laita kellosta aikaa parikymmentä minuuttia. Kirjoita niin, että jatkat, vaikka tuntuisi, että aiheet loppuisivat. Möyhennä mieltä ja harjaa päättäväisesti.

1.    Aamusivut: kirjoita aamuisin käsin kolmen A4-paperin verran mitä tahansa tekstiä, kuten tajunnanvirtaa tai edellisen yön unia, pysäyttämättä kirjoittamista. Kyseessä on yhdysvaltalaisen kirjailija ja luovuuskouluttaja Julia Cameronin kehittämä menetelmä.

2.   Kirjoita lääkärikokemuksestasi. Mitä on jäänyt mieleen? Millaista läsnäoloa sait tai koit? Mitä tunteita koit?

3.   Kirjoita kirje. Valitse kenelle haluat kirjoittaa. Se voi olla henkilö kuten puoliso, lääkäri, lähisukulainen tai työtoveri. Voit kirjoittaa kirjeen myös tunteelle, lapselle, jota odotat niin kovasti tai lapselle, joka oli hetken aikaa sinun. 

4.   Valitse teema ja kirjoita siitä. Teemana voi olla esimerkiksi aika, raha, parisuhde, itsellinen nainen tai mies, keho, juhlapäivät, kuukautiskierto, syrjään siirretyt suunnitelmat.