Katkeruus vai kiitollisuus?

Tarinoita lapsettomuudesta: tahattomasti lapseton ja lapsenlapseton.

Olen opetellut hetkessä elämistä, koska eilistä on turha murehtia eikä huomisesta kannata huolestua etukäteen.

Luin Jenni Haukion kirjan Sinun tähtesi täällä, vuodet tasavallan presidentin puolisona. Siinä minua kosketti kohta, jossa hän kertoo presidenttiparin virallisesta vierailusta Yhdysvaltoihin. Haukio pysähtyi Jackie Kennedyn valokuvan äärelle yhdessä Michelle Obaman kanssa ja mietti: ”Elämän jokaisella hetkellä on oma erityinen arvonsa, eikä kenenkään meistä kannattaisi elää odottaen aina jotain, mikä tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuu, koska juuri tulevaisuudesta emme voi tietää.”

Nuorena minulla oli suuria odotuksia tulevaisuuden suhteen ja lapsitoive hallitsi elämääni 20 vuoden ajan. Naimisiin mentyäni elin ”sitku-elämää” ajatellen, että tämä päivä on vain välivaihe ja ”Oikea elämä” alkaa sitten kun vauva syntyy. Kuukautiskierron tarkkailu vei huomiota, aina kierron alussa toive raskaudesta nousi ja taas vuodon alkaessa toive romahti, se vaihtui pettymykseen ja suruun. Tämä jatkuva toivon ja epätoivon vuoristorata tuntui rasittavalta ja johti lopulta masennukseen. 

Silloin ei ollut tarjolla vertaistukea lapsettomille, enkä voinut puhua asiasta kuin parille ystävälleni. Asian salailukin kuormitti mieltäni. Piti keksiä aina joku selitys, kun minulta kysyttiin: koska teille tulee vauva? En aluksi kokenut olevani lapseton, koska voisinhan jo ensi kuussa olla raskaana.

Lapsettomuus tuotti häpeää ja vaiettua surua tuntui raskaalta kantaa yksin. En pystynyt puhumaan edes puolisoni kanssa, koska asia oli niin kipeä, eikä sanoja löytynyt sen ilmaisemiseen. Molemmat surivat lapsettomuutta tahollaan ja tämä erotti meidät lopulta. Jaettu suru olisi voinut yhdistää ja jopa lujittaa parisuhdetta.

En voi useinkaan valita, mitä minulle elämässä tapahtuu, kun tulee ikäviä ja mukavia yllätyksiä odottamatta. Saan silti aina valita sen, miten suhtaudun tapahtuneeseen. Voin jäädä suremaan sitä, mitä ilman jäin ja katkeroitua lapsettomana. Katkeruus myrkyttää omaa ja läheisten elämää. Siitä voin päästä eroon antamalla anteeksi itselle ja muille. 

Käydessäni läpi lapsettomuuden aiheuttamia vaikeita tunteita, en halunnut jäädä enää niiden vangiksi. Vaihtoehtona kielteiselle suhtautumiselle aloin kiinnittää huomiota kaikkeen hyvään, mitä elämässäni olen saanut kokea ja tuntea siitä kiitollisuutta. Niiden asioiden merkitys kasvaa, joihin kiinnitämme tietoisesti huomiota. Kiitollinen asenne luo tyytyväisyyttä elämään ja heijastuu läheisiin myönteisesti.

Nimimerkki Pois katkeruudesta