Keskenmenoklubi-tili toi Laura Leväselle tilan puhua kipeistä menetyksistään
Teksti Emma Huttunen, kansikuva Pauliina Tähkäpää Womankind boudoir
Kahden myöhäisen keskenmenon jälkeen Laura Leväsellä oli tarve puhua tapahtuneista. Hän perusti Keskenmenoklubi-tilin Instagramiin. Tilin ylläpitäminen ja sen seuraajayhteisö ovat antaneet Leväselle syvän merkityksen elämään. Keskenmenoklubi ja Laura Levänen saivat Simpukan Helmi -tunnustuksen 2024.
Laura Levänen ja hänen puolisonsa kokivat kaksi myöhäistä keskenmenoa, kummatkin, kun raskaus oli noin puolessa välissä. Levänen kuvailee vuosina 2019 ja 2020 tapahtuneista keskenmenoista toipumista elämänvaiheena, jolloin ei koskaan voi tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi.
Keskenmenojen jälkeen Levänen sai paljon tukea lähipiiriltään, mutta lopulta alkoi tuntua siltä, että oma lähipiiri oli saavuttanut kantokykynsä kuuntelijoina. Hän halusi tallettaa kokemuksensa ja päätti perustaa Keskenmenoklubi-tilin. Sinne voisivat tulla vain he, joita keskenmenot kiinnostaa.
– Näin minun ei tarvinnut huolehtia siitä, onko kertomani liian rankkaa kuultavaa. Saan kertoa juuri mitä haluan ja ihmiset voivat itse päättää jäävätkö seuraamaan, Levänen kertoo.
Keskenmenoklubi puhutteli seuraajia
Levänen sai nopeasti positiivista palautetta Keskenmenoklubista. Hänelle lähetetyissä viesteissä kerrottiin, että Keskenmenoklubin kaltainen sisältö on tarpeellista. Levänen sai lisää intoa somen tekemiseen. Hänestä tuntui, että elämään oli löytynyt uusi tarkoitus, kun sai olla keskenmenon kohdanneiden tukena.
– Tämä oli selkeästi oma juttuni, jossa sain toteuttaa itseäni todella intuitiivisesti. Ajatukset tulvivat mieleen lenkkipolulla tai suihkussa, ja heti, kun oli mahdollista, talletin ne ylös seuraavaa somepostausta varten. Yhtäkkiä minulla oli kanava omien ajatusten jakamiselle, joka tuotti myös muille hyvää, Levänen kertoo.
Keskenmenon jälkeen voi tuntua vaikealta irroittaa elämää ravisuttaneesta kokemuksesta ja jatkaa elämää. Leväsen mukaan keskenmenon herättämiin tunteisiin ja suruun saa kiintyä ja ne voivat juurtua osaksi identiteettiä.
Levänen on tehnyt valtavan työn tallentaessaan kokemuksensa Keskenmenoklubin Instagram-tilille. Vaikkei hän enää ole jatkuvasti surullinen tai ajattelisi aktiivisesti keskenmenoihin liittyviä asioita, niin kokemukset kulkevat silti hänen mukanaan.
– Kaikki se järisytti meidän maailmaa useamman vuoden ajan. Haluaisin rakentaa Keskenmenoklubista elämänpituisen projektini. Toivoisin, että tämä on vielä eläkepäivinä minun juttuni, Levänen sanoo.
Keskenmenon jälkeen ei tarvinnut enää pelätä pahinta
Levänen kuvailee toista raskausaikaansa pelottavana. Hänen ja puolisonsa aikaisempi raskaus oli päättynyt keskenmenoon raskauden ollessa puolessa välissä. Hoitohenkilökunta oli rauhoitellut heitä kertomalla, että kyse oli ollut huonosta tuurista.
– Kun lopulta toinenkin raskaus päättyi keskenmenoon myöhäisillä viikoilla, oli se elämäni kamalin kokemus, Levänen sanoo huokaisten.
Lopullisuuden keskellä Levänen oli myös tavallaan huojentunut siitä, että nyt hänen ei tarvinnut enää pelätä. Kaikista eniten hän oli pelännyt raskauden päättymistä ja nyt se oli tapahtunut.
– Nyt minun ei tarvitse pelätä sitä, että aivastan ja kehostani tulee jotain ulos. Pahimman pelkääminen oli ollut todella painostavaa ja raskasta. Lohduttauduin sillä, että tiesin meidän saavan kahden myöhäisen keskenmenon jälkeen enemmän apukeinoja lääketieteeltä jatkoa varten.
Keskenmeno tuo mukanaan tunteiden sopan
Levänen sanoo keskenmenon olevan monimutkainen soppa tunteita. Kyseessä on henkisesti ja fyysisesti koetteleva kokemus. Keskenmenon kokeneet saattavat selviytyäkseen kaikista ristiriitaisista ja ahdistavista tunteista keskittyä hyvin arkisiin ja konkreettisiin asioihin, kuten kaupassa käymiseen ja siihen, että nyt voivat juoda hyvällä omallatunnolla viiniä firman juhlissa.
Arkinen suhtautuminen keskenmenoon voi tuntua hämmentävältä. Leväsen mukaan tämä voi saada pohtimaan omaa suhtautumistaan kriittisemmin: “Mikä minua vaivaa? Miksen ole surullisempi? Enkö rakastanut tätä lasta tarpeeksi? Miksi ihmiset suhtautuvat minuun säälien?”
– Lähtökohtaisesti keskenmenoon liittyy paljon vaikeita tunteita, kuten häpeää, riittämättömyyttä ja pettymystä itseen ja omaan kehoon. Keskenmenon kokemus saattaa nostaa pintaan suuren määrän omia epävarmuuksia ja muita elämän vaikeita hetkiä ja kokemuksia, jotka nivoutuvat kaikki isoksi möröksi. Ne kertovat kamalia asioita, kuten: “sinusta ei kuulunut tulla äiti, tämä on sinun vika, sinä olet tehnyt jotain väärin”, Levänen sanoo.
Keskenmenon käsittely vie aikaa
Levänen puhuu keskenmenojen traumaattisuudesta ja siitä, että kokemuksen käsittelemiseen menee aikaa. Trauman akuutilla hetkellä voi olla toimintakykyinen olo. Pahan olon aalto saattaa iskeä myöhemmin, kun mieli ymmärtää tapahtuneen. Tällöin saattaa itsekin havahtua siihen, mihin kaikkeen trauma vaikuttaa.
– Sairaalassa minulle tarjottiin keskusteluapua sairaalapastorin kanssa, mitä en kokenut silloin tarvitsevani. Romahdus tuli vasta muutaman kuukauden kuluttua, kun somessa alkoi tulvimaan vauvauutisia silloin, kun meidän lapsen olisi pitänyt syntyä. En saanut apua neuvolastakaan, enhän ollut enää raskaana eikä minulla ollut elävää lasta, Levänen sanoo.
Olisi tärkeää, että keskenmenon jälkeen hoitohenkilökunta olisi erityisen sensitiivinen potilaitaan kohtaan, Levänen toteaa. Olisi tärkeää, että hoitohenkilökunta ei olettaisi vaan kysyisi, miltä potilaasta aidosti tuntuu. Levänen kertoo, että hän on pitänyt toimivana kysymystä: Mikä tuntuu kaikista vaikeimmalta tässä tilanteessa juuri nyt? Kysymys antaa vastaajalleen tilaa kertoa tunteistaan avoimesti.
– Keskenmenoissa vaikeinta ei ehkä lopulta ollutkaan se, että menetin vauvani. Vaikeinta oli normaalin elämän jatkaminen, kun muut ympärillä elivät raskaus-ja vauvakuplissaan, joiden ulkopuolelle itse jäin. Oli vaikeaa seurata vierestä, miten muiden tilanteet vaikuttivat niin huolettomilta ja itsestäänselviltä, Levänen huokaa.
Keskenmeno ei ole kokijansa vika
Keskenmenon käsittelemisessä ei ole alku- tai päätepistettä. Kokemuksen prosessointiin kuuluu luonnollisesti erilaisia vaiheita. Tärkeää olisi muistaa armollisuus itseään kohtaan ja antaa tilaa hyvää oloa tuoville asioille.
– Keskenmenoihin liittyy paljon itsesyytöstä ja häpeää, ja se vain lisää jo valmiiksi painavaa taakkaa. Olen aina kannustanut ottamaan kaiken talteen hyvistä hetkistä. Anna mielelle hetken lepo vaikeista asioista ja ota aidot ilon pilkahdukset mielenrauhalla vastaan! Vaikka tuntuisi täysin väärältä nauraa huonolle vitsille ajaessa kotiin sairaalasta, kun on juuri menettänyt elämänsä tärkeimmän asian. Tartu niihin hetkiin silti.
Vastapainoksi myös surulle ja vaikeille tunteille on syytä antaa tilaa. Vaikeassa tilanteessa voi muistuttaa itseään, ettei ole tilanteessa yksin. Moni muu käy läpi samanlaisia kokemuksia ja vertaisista voi saada valtavasti voimaa itselleen. Läheisten tuki on tärkeässä roolissa. Myös ammattilaisten puoleen on syytä kääntyä, jos kokee tarvitsevansa keskusteluapua.
– Kaikista parhaat lohduttajani ovat olleet sellaisia, jotka eivät ole yrittäneet korjata pahaa oloani. Olen synkimmällä hetkellä todennut heille olevani syvällä helvetissä, ja olen hyväksynyt ja tiedostanut sen. Olen kertonut silloin itselleni, että joku päivä en ole täällä kuilussa enää ja asiat olisivat toisin. Saa tuntua pahalta, surua voi katsoa syvälle silmiin ja antaa sen tulla, Levänen korostaa.
Viestejä keskenmenon kohdanneilta
Levänen kuvailee saamiensa someviestien vastaanottamista suurena luottamuksen osoituksena, josta hän on erittäin otettu. Hän on iloinen, että saa olla se ihminen, joka kohtaa keskenmenon kokeneen.
Moni seuraaja saa äänensä kuuluviin Keskenmenoklubin kautta anonyymisti. Ihmiset kertovat, etteivät ole puhuneet kokemuksistaan kenellekään muulle kuin omalle kumppanilleen. He ovat saattaneet kokea yhden tai useamman keskenmenon.
– Toivoisin, että voisin olla enemmän läsnä jokaiselle viestin lähettäneelle. Jos minulla olisi enemmän aikaa ja resursseja, niin olisin vastaanottamassa viestejä aina. Tapahtumat ja tunteet eivät katso viikonpäiviä tai kellonaikaa. Yhteydenotto voi tulla yön pimeinä tunteina, kun joku on kylppärin lattialla vuotamassa ja laittaa minulle viestiä että “mä en tiedä kenelle muulle kertoisin tästä”.
Keskenmenoista puhuminen on yhteiskunnallisesti tärkeää
Levänen pitää merkittävimpänä sitä, ettei kukaan tuntisi yksinäisyyttä, jotakeskenmenot aiheuttavat. Keskenmenoilla voi olla elämää ravisuttava vaikutus. Olisi tärkeää huomioida asiat toipumisessa, joihin voi vaikuttaa. Olisi kriittisen tärkeää, ettei ihminen menetyksen hetkellä kokisi jäävänsä yksin tai olevansa ulkopuolinen, ja elämä tuntuisi surun lisäksi myös hyvältä – että löytyisi lisää toivoa.
Puhuminen on yksi tärkeimmistä keinoista, jolla oloa voi helpottaa, ja se voi antaa valtavasti voimaa. Hän tuo esiin, että parhaimmillaan vertaistuen piiristä voi löytää uusia ystäviä, joiden kanssa jakaa samankaltaisia kokemuksia ja arkea.
Levänen tiedostaa, että voi olla vaikeaa rohkaistua puhumaan etenkin, jos ei tiedä, mistä löytyisi ymmärtäväinen kuuntelija. Hän kertoo huomanneensa, että puhuttuaan asioista julkisesti, ympäriltä löytyi kuin löytyikin ihmisiä, joilla oli yllättäen samankaltaisia kokemuksia.
– Kun puhuu kokemuksestaan henkilökohtaisella tasolla, niin se voi avata uusia ovia. Lähipiiristäkin voi löytyä samaistuttavia kokemuksia ja isommassa mittakaavassa on tärkeä puhua ja hakea apua. Koen, että Keskenmenoklubi on tärkeässä roolissa siitä syystä, että jos ei halua tai voi puhua kenellekään muulle, niin tässä yhteisössä ei tarvitse kokea olevansa ulkopuolinen tai hävetä omia ajatuksiaan, Levänen sanoo.
Levänen korostaakin, että somessa voi hakeutua vertaistuen pariin omassa rauhassa ja yksityisyydessä. Hän arvioi, että matalimmalla kynnyksellä voi hakeutua anonyymien tilien pariin. Monilla alustoilla on tarjolla anonyymiä keskustelua ja vertaistukea. Esimerkiksi Jodelissa, joissain Facebook-ryhmissä ja Tukinetin alustalla voi keskustella anonyymisti. Anonyymisti voi säädellä sitä, kuinka paljon on valmis itsestään antamaan ja jakamaan, Levänen korostaa.
– Jos toivoo vastavuoroisuutta, niin anonyymit sometilit ovat loistavia. Instagram on sosiaalinen paikka, kun voi käydä keskustelua niin eri muodoissa kommenttikentässä, tarinoiden kautta tai yksityisviesteillä. On helppo löytää ihmisiä samassa tilanteessa.
Lapsettomuuden teemat kulkevat käsi kädessä
Levänen tiedostaa, että lapsettomuuden teemat kulkevat jokseenkin käsikkäin, mutta kokemukset, tilanteet ja ongelmat ovat silti yksilöllisiä. Monia yhdistää kokemus siitä, että toive lapsesta ei täyty. Kokemusten vertailu on tarpeetonta. Hän ajattelee, että erilaiset lapsettomuuden haasteet ovat erillisiä otsikoita saman kategorian alla.
– Sen, ettei raskaus tunnu alkavan millään, on oltava äärimmäisen raskas kokemus. Toisaalta, jotkut keskenmenon kokeneet saattavat tulla raskaaksi helposti, mutta ongelmat ilmenevät siinä, ettei raskaus jatku. Kuitenkin yhteisöllisesti me jaamme kipeän tuska siitä, että toivottua lasta ei saada. Puhun itse keskenmenoista. Tiedostan, ettei minulla ole varsinaisesti kokemusta lapsettomuudesta tai siitä kokemuksesta, että raskaus ei alkaisi.
Levänen jatkaa kertoen, että on tarvinnut lääketieteen apua, jotta he ovat saaneet elävän lapsen. Hän on tietoinen siitä, että hänen ja puolisonsa tilanne on “toisessa päässä lapsettomuuden haarukkaa”.
– Tiedostan, ettei moni voisi tulla raskaaksi ilman lääketieteen apua, minä taas en voi saada elävää lasta ilman apua, Levänen jatkaa.
On tärkeä tuoda näkyväksi erilaisia kokemuksia tahattomasta lapsettomuudesta, Levänen sanoo. Joskus haasteet ovat lievempiä ja lyhyempikestoisia, mutta ne ovat silti ihmisille itselleen vaikeita ja raskaita.
Lapsettomuus koostuu erilaisista kokemuksista
Joidenkin tilanteet ovat niin haasteellisia, että muiden voi olla jopa vaikea hahmottaa, mihin kaikkeen kokemus vaikuttaa. Toisilla tahaton lapsettomuus saattaa olla elämänvaihe ja toisilla se vaikuttaa koko loppuelämään. Yhteisöllisyys on tässä se, johon kaikki nivoutuu. Levänen sanoo.
Levänen kertoo kokevansa suurta kunnioitusta Simpukka ry:tä kohtaan järjestön työskentelystä tahattoman lapsettomuuden eteen.
– Mä haluaisin omalla työlläni sanoa kaikille, että jokaisen suru on oikeutettua ja olemme jollain tapaa kaikki saman katon alla. Samaan aikaan tiedostan, ettei surua voi tasapäistää ja olemme hyvin erilaisissa tilanteissa. Haluan kunnioittaa sitä, että joillain kipu menee äärimmäisyyksiin.
Lapsettomuus koostuu erilaisista kokemuksista, ja se on tärkeä tiedostaa, Levänen tuo esiin.
Simpukan Helmi -tunnustus 2024
Vuoden 2024 Simpukan Helmi -tunnustus myönnettiin Laura Leväselle ja Keskenmenoklubi-nimiselle Instagram-tilille, joka on perustettu syyskuussa 2020. Keskenmenoklubilla Levänen puhuu kokemuksistaan kahden myöhäisen keskenmenon jälkeen sekä jakaa ajatuksia ja vertaiskokemuksia keskenmenoista, kohtukuolemista ja tahattomasta lapsettomuudesta.
Tunnustuspalkinnon saaja julkistettiin Lapsettomien yhdistys Simpukan järjestämässä verkkotilaisuudessa Lapsettomien lauantaina 11. toukokuuta.
Lue tiedote Simpukan Helmi tunnustuksesta täältä
Lapsettomien yhdistys Simpukka
Lapsettomien yhdistys Simpukka ry on Suomen ainoa tahattoman lapsettomuuden asiantuntijaorganisaatio. Vuonna 1988 perustettu Simpukka edistää lapsettomien asemaa tiedon, tuen ja vaikuttamisen keinoin. Simpukan tavoitteena on, että Suomessa jokainen tahattoman lapsettomuuden kohtaava saa apua ja tukea. Simpukka pitää lapsettomien puolia ja työskentelee sen eteen, että huomenna asiat olisivat paremmin.