Koska olen riittävä?

Tarinoita lapsettomuudesta: tahaton lapsettomuus, adoptio, hedelmöityshoidot, uusperheen lapsettomuus.

Minä, 16-vuotias naisen alku terveydenhoitajan vastaanotolla, jossa ihmetellään, miksi kuukautiset eivät vielä ole alkaneet. ”Varmaan tuo ylipainosi vaikuttaa asiaan.”

Järkyttäviä vatsakipu kohtauksia ja mitään ei löydetä/keksitä. Gynekologi kertoo, että luonnollisesti tällaisessa tilanteessa lasten saaminen tulee olemaan haastavaa. Mutta ei mitään selitystä miksi. No eipä se siihen aikaan ollut ajankohtaistakaan.

Sitten löytyi mies, jonka kanssa kokeilla – ei onnistu. Gynekologilta lääke, jolla elimistö alkaa toimimaan- ei silti onnistu. Ero. Laihtuminen -45kg ja uusi mies. Onni siitä, että nyt on ihana ja hyvä mies, joka hyväksyy minut – ylipainoisen, huonohampaisen, pienituloisen ja muutoinkin ”epäkunnossa” olevan naisen. Miehellä jo omia lapsia, joten yksi pelko poissa. Hänellä jo on, joten en niin suurta pettymystä tule tuottamaan.

Asiat kerroin rehellisesti ja alettiin yrittämään jo aika varhan. Aivan toivotontahan se oli ja päätettiin lähteä hoitoihin. Hoidoilla hyvin pieniä tuloksia täysillä lääkemäärillä. Epämiellyttävää oloa ja stressiä. Koko ihminen oli aivan turtana kaikelle tutkimiselle ja arvostelulle.

Paino nousi aivan järkyttävää vauhtia takaisin.. +30kg. Päätin, ettei tämä ole minun tapani tulla vanhemmaksi. Gynekologi määräsi ravitsemusterapeutille ja laihdutuskuurille ja niiden tulokset olemattomia, vaikka yritystä oli kovasti. Kyselin, voisiko tämä johtua suurista hormonilääkemääristä. No ”Ei se niistä johdu. Koita nyt vain tiputtaa painoa, niin kokeillaan sitten vielä uudelleen.”

Seuraava vaihtoehto: adoptio

Sitten tuli stoppi. Ei enää ainuttakaan piikkiä, joka sotkee koko elimistön ja mielen. Itsetunto tässä vaiheessa aivan olematon. Painoa vaan tulee ja tulee lisää.

Seuraava vaihtoehto adoptio, jota olin jo silloin nuorena miettinyt, koska en silloin tiennyt edes tällaisten hormonihoitojen mahdollisuudesta.

Adoptioprosessi lähti käyntiin, mutta hyvin nopeasti puututtiin jälleen samaan asiaan, ylipainoon. Siitä tuli toimittaa erilaisia todistuksia ja lausuntoja ja odotteluaikaa karttui lääkärijonojen vuoksi. Tämähän kun ei ole kiireellinen asia. Lääkäri toisensa jälkeen kirjoittaa lausuntoja, joissa kaikissa kerrotaan, että tämä ihminen on terve ylipainoinen. 

Sitten menee taas hetken asiat eteenpäin, painokin tippuu, kunnes jälleen sama asia. Uusi lausunto kiitos! Soitan moneen kertaan terveyskeskukseen, että nyt tarvittais tälläinen lausunto ja siellä ihmettelevät, että mistähän tälläisen nyt saisit. Lääkärit puhkuu ja ihmettelee, että mitä tällä tekee, kun olet terve. Minä vastaan, että ihan sama, tälläisen nyt vain tarvitsen.

Elämä on pysähdyksissä

Minä yritän kaikkeni, että pää pysyy kasassa ja ettei negatiiviset asiat pääse valtaamaan mieltä. ”Olet epäonnistunut, et ole riittävä, et ole NAINEN!”. 

Lähipiiristä kuuluu tietoa tutun tutun tutuista, jotka alkoholisoituneet ja lapset kärsii. Toisella syntyy lapsia toisensa jälkeen, eikä yhdestäkään ole halukas huolehtimaan. Joku ei kerkeä keskittymään lapseensa, kun omat työt ja harrastukset ovat tärkeämpiä asioita. Minä joudun vielä yhdeksän vuoden jälkeenkin todistelemaan, että olen raitis, työssäkäyvä ja terve ihminen, joka on täysin soveltuva äidiksi ja antaisi varmasti kaikkensa lapselle.

Katselen pikkukakkosta ja lasten elokuvia kuvitellen, että joku päivä katson niitä oman lapseni kanssa. Elämä on pysähdyksissä, jotain puuttuu. Epäkunnossa oleva tietokone, jonka muisti on täynnä, eikä toimi niinkuin pitäisi. Pienellä lisäosalla alkaisi varmasti toimimaan niin, että saisi sitä muistiakin tyhjennettyä, mutta kannattaako sitä hankkia, vai jättäisikö pöytälaatikkoon pölyyntymään.

Minna