Tarinoita lapsettomuudesta: “Avoimeen syliini riittää tulijoita, sillä lapset kaipaavat aikuisen huomiota ja nähdyksi tulemista. Aloin käydä päiväkodissa satutätinä 20 vuotta sitten ja luen lastenkirjoja kerran viikossa 3–5-vuotiaiden ryhmässä.”

Lapsenlapsettoman avoin syli

Tarinoita lapsettomuudesta: tahaton lapsettomuus, lopullinen lapsettomuus, lapsenlapsettomuus

Elämäni suurin pettymys on lapsettomaksi jääminen. Lapsitoiveeni kesti 20 vuotta ja päättyi vasta vaihdevuosiin. Lapsettomuuden syytä ei löydetty ja siksi toivo eli niin pitkään, koska periaatteessa olisin voinut tulla raskaaksi. 

Kun vihdoin hyväksyin lopullisen lapsettomuuden ja löysin elämääni muuta sisältöä, tuntui siltä, että nyt voin unohtaa koko asian ja lopettaa sen suremisen.

Muutaman vuoden päästä sisareni sai ensimmäisen lapsenlapsensa. Silloin ymmärsin, ettei minusta tule mummoakaan. Taas jään sivustakatsojaksi, kun sukulaiset ja ystävät kertovat lastenlapsistaan ja näyttävät vauvakuvia. Ne vihlaiset sydämestä. Karjalaiset sanovat: ”Oma laps on laps, mutta lapsenlaps on kultalaps.” Minun kohdallani sukupolvien ketju katkesi.

Avoimen sylin ajatus lohduttaa

Monet lapsettomat puhuvat tyhjästä sylistä, kuten minäkin. Sain uuden oivalluksen Johanna Mäkisen laulusta Tyhjä syli. Hän sanoo siinä: ”Sylin avaan sitten kun taas valmis oon, avoin syli täyttyy kyllä.” Ajatus avoimesta sylistä tuntuu lohdulliselta.

Avoimeen syliini riittää tulijoita, sillä lapset kaipaavat aikuisen huomiota ja nähdyksi tulemista. Aloin käydä päiväkodissa satutätinä 20 vuotta sitten ja luen lastenkirjoja kerran viikossa 3–5-vuotiaiden ryhmässä. 

Ilahdun aina kun päiväkodin pihassa lapsi huutaa: ”Satutäti tuli!” Satutuokion aluksi kuulumiskierroksella jokainen lapsi saa kertoa omia asioitaan.

Vapaaehtoisina iltapäiväkerhossa

Eläkeläisinä käymme mieheni kanssa koululaisten iltapäiväkerhossa vapaaehtoisina kerhopappana ja -mummona. Lasten kanssa askarrellaan, leivotaan, luetaan, leikitään sisällä ja ulkona. Pojat tekevät mielellään kerhopapan kanssa ”miesten hommia”, kuten naulojen hakkaamista puupölkkyyn tai vesakon raivausta.

Uudessa vapaaehtoistyössä saimme kummiperheen Mannerheimin lastensuojeluliiton kautta. Ensimmäiset tapaamiset sujuivat hyvin ja sitouduimme toimintaan vuoden ajaksi. Näin saamme tavata nuoria aikuisia ja lapsia, joiden seura virkistää mieltä.

Koen kolmen polven tapaamiset ja yhteiset puuhat antoisina kaikille osapuolille. Saan silloin nauttia lasten seurasta varamummona, kun omia lastenlapsia ei ole.

Varamummo

Lapsettomien yhdistys Simpukka ry

Simpukka ry:n vuoden 2024 teemana on Tahattomasti lapsettomana Suomessa. Simpukka kerää ja jakaa vuoden 2024 ajan tahatonta lapsettomuutta kohdanneiden kirjoituksia, jotka liittyvät yhteiskuntaan. Voit kirjoittaa omista kokemuksistasi, mielipiteitäsi tai kannanottojasi.