Menin rikki saadakseni vauvan
Tarinoita lapsettomuudesta: tahaton lapsettomuus, lapsettomuushoidot, mielenterveys
Minun tarinani päättyy siinä mielessä onnellisesti, että lattialla ryömii ihan pian kahdeksankuinen, ihana tyttövauva. Siinä mielessä tarinani on surullinen, että minä menin rikki saadakseni hänet.
Jollain tasolla aavistin jo teininä, että lasten saaminen ei varmasti tulisi kohdallani olemaan helppoa. Kuukautiset alkoivat vasta 16-vuotiaana ja vuoden aikana tuli kuukautiset kaksi kertaa. Se tarkoitti gynekologeja ja sisätutkimuksia, vaikka olin neitsyt. Mitään vikaa ei löydetty. Sain e-pillerit, joita söin kymmenen vuotta. Viimeisen e-pillerin söin hääyönä.
Huomauttelu painostani satutti
Kun kuukautiset tulivat pillereiden lopettamisen jälkeen puolen vuoden aikana kerran, soitin terveyskeskukseen. Sisätutkimuksia, lääkkeitä, verikokeita. Kierto ei tasaantunut. Lisää tutkimuksia, lähetteitä, itkuisia raskaustestejä.
Lapsettomuuspolilla lääkäreitä, kätilöitä, hoitajia. Sisätutkimuksia, verikokeita. PCOS. Huomauttelua painostani ja vaikka sanoin, että en pidä siitä miten painostani puhutaan, se jatkui. Lopetin syömisen kaksi viikkoa ennen seuraavaa ajanvarausta. Vaaka näytti -5kg. ”Voi miten hienosti olet laihtunut!” Sanat satuttivat ja saavat edelleen kyyneleet silmiini.
Ensimmäisestä lääkkeellisestä kierrosta raskaaksi. En olisi uskonut, että näin voi käydä.
Ensimmäinen äitiysneuvolan käynti oli jännittävä. Ihana. Mutta purskahdin vaa’alla itkuun. Muistot ja sanat polilta satuttivat. Onneksi ihana hoitaja lupasi, ettei minun tarvitse käydä vaa’alla, jos en halua.
Synnytys jouduttiin käynnistämään. Kun saavuimme käynnistykseen, kovakourainen lääkäri puhui samalla puhelimeen ja minä itkin jalat telineissä, koska sisätutkimus sattui. Lääkäri ei välittänyt, ei katsonut silmiin.
Vauva syntyi. Ihanin asia, minkä olen koskaan nähnyt. Maailman kaunein, limainen ruttu. Hienointa, mitä minulla on.
Jälkitarkastuksessa suositeltiin kierukkaa ja käskettiin varata aika sen ottamiseen. En ole vieläkään varannut, koska en halua, että kukaan hoitohenkilökunnan ihminen koskee minuun.
En uskalla käydä läpi samaa uudestaan
Haluammeko toisen lapsen? Kysymys pyörii mielessäni jatkuvasti. Jos saisimme lapsen ilman lääketieteellistä apua ja jos voisin synnyttää vauvan kotona ilman mitään apua, vastaus olisi ehdottomasti kyllä.
Mutta koska uusi raskaus (jos edes tulisin uudestaan raskaaksi) tarkoittaisi jälleen tutkimuksia, uusia lääkäreitä ja hoitajia, käyntejä polilla, astumista vaa’alle, lääkkeitä, sisätutkimuksia – en todellakaan tiedä. Tai oikeastaan tiedän. Haluan vauvan, mutta en mitään edellä mainittua. Valitettavasti se ei vain ole mahdollista. Koen jatkuvasti huonoa omatuntoa raskauskiloistani ja vihaan peilikuvaani. Päässäni kaikuvat sen yhden hoitajan sanat.
Vaikka olenkin lapsestani maailman kiitollisin, lapsettomuushoidot rikkoivat minussa jotakin enkä tiedä, miten sen saisi korjattua.
Rikkinäinen
Simpukka ry:n vuoden 2024 teemana on Tahattomasti lapsettomana Suomessa. Simpukka kerää ja jakaa vuoden 2024 ajan tahatonta lapsettomuutta kohdanneiden kirjoituksia, jotka liittyvät yhteiskuntaan. Voit kirjoittaa omista kokemuksistasi, mielipiteitäsi tai kannanottojasi.
- Liity Simpukan jäseneksi: Simpukan jäsenyys.
- Lahjoita tahatonta lapsettomuutta kokevien hyvinvoinnin eteen tehtävälle työlle: Lahjoita Simpukalle.