Olisin halunnut perheen

Tarinoita lapsettomuudesta: tahaton lapsettomuus, yksin elävä, elämäntilannelapsettomuus.

Olen 37-vuotias parisuhteen puuttumisen vuoksi lapseton nainen. Nyt elokuussa olen ollut sinkku yhdeksän vuotta. Olen kokenut itseni tahattomasti lapsettomaksi jo viimeiset kahdeksan vuotta.

Minä olen nuoresta asti ollut tietoinen hedelmällisyyden laskusta yli 30-vuotiaana ja olen mielessäni ajatellut, että 30-vuotiaana pitäisi alkaa yrittää lasta. Sitten ei ollutkaan ketään kenen kanssa yrittää. Sapettaa joka kerta, kun joku asiantuntija lehdessä päivittelee, kuinka nuoret naiset eivät ole tietoisia hedelmällisyyden laskusta.

Olen käynyt treffeillä ja yrittänyt jaksaa olla aktiivinen deittiapeissa. Välillä olen asettanut itselleni tehtävän lähettää viesti jollekin miehelle joka päivä. En ole appien kautta tavattujen ihmisten kanssa koskaan päässyt yli kolmansien treffien. Tänään oli taas kohtalokkaat kolmannet treffit. Koen olevani elämässä epäonnistunut sinkkuuden vuoksi, jonkinlainen parisuhdemarkkinoiden pitkäaikaistyötön.

Olen harkinnut itsellistä äitiyttä, mutta koen, että minulla ei ole siihen tarpeeksi verkostoja, eikä taloudellisia ja henkisiä resursseja. Koen, että olisin tosi yksin lapsen kanssa. Perheessäni on myös paljon mielenterveysongelmia, ja pelkään, että oma mielenterveyteni romahtaisi synnytyksen jälkeen.

Tuntuu, että minulla ei ole oikeutta surra lapsettomuuttani, koska periaatteessa voisin vielä hakeutua lahjasoluhoitohin.

Salaa sureva