Vuosikymmen lapsettomuuden pyörteissä

Tarinoita lapsettomuudesta: tahaton lapsettomuus, uusperhe, gynekologiset sairaudet, hedelmöityshoidot.

Jo lapsena tiesin haluavani äidiksi. Hyvin nuorena, teini-iässä, suunnittelin jo tulevien lapsien nimiä ja kovasti ajattelin tulevani äidiksi jo 19-vuotiaana silloisen poikaystäväni kanssa. Kohtalo päätti kuitenkin toisin, enkä vauvahaaveille saanut myöhemmin vastakaikua.

Oli vuosi 2011, kun tapasin silloisen kumppanin 21-vuotiaana. Pian oli selvää, että me molemmat halusimme lapsia. Oli vuosi 2012, kun jätin ehkäisyn pois. Aikaa kului, raskaustestejä kului, mitään ei tapahtunut. Ei viivan viivaa tikuissa. Ovuloin kyllä, kiertokin oli säännöllinen. Meni vuosi, pääsimme tutkimuksiin. Minusta ei löytynyt mitään vikaa.

Alkoi lapsettomuushoidot. Ensin tehtiin kaksi inseminaatiota, täysin tuloksetta. Edettiin IVF-hoitoon, josta kaksi tuloksetonta siirtoa. Sitten tehtiin ICSI-hoito. Jälleen tästä negatiivinen testi. Jätimme hoidot hetkeksi jäihin ja keskityimme hoitamaan parisuhdetta. Päädyimme kuitenkin eroamaan muiden raskauttavien syiden vuoksi.

Uusperhe mahdollisti jonkinlaisen äitiyden

Samana vuonna tapasin tämän hetkisen kumppanini, jolla oli jo entuudestaan lapsia. Ihanaa, nyt saisin edes jollain tapaa olla äiti, kun en omia lapsia tulisi todennäköisesti koskaan saamaan. Lääkärit eivät olleet antaneet juuri toivoa. Alusta asti olimme ilman ehkäisyä, koska en vuosiin ollut muutenkaan raskautunut, edes hoidoilla.

Meni pari vuotta, kun kävimme lapsettomuuspolilla alkukartoituksen ja tutkimukset, koska halusimme kuitenkin vielä yhteisen lapsen. Edelleenkään lääkärit eivät olleet löytäneet lapsettomuudelle mitään syytä.

Lapsettomuushoidot kuitenkin jäi kytemään emmekä jatkaneet hoitoja eteenpäin, koska silloin vielä ajattelimme, että nämä kolme lasta riittävät vallan hyvin. Jos käy niin ihme, että vielä näiden vuosien jälkeen raskautuisin ilman lääketiedettä, olisimme siitä onnellisia, mutta hoitoihin emme jaksaneet lähteä. Aikaa kului ja testit olivat aina negatiivisia.

Syitä lapsettomuuteen alkoi löytyä

Erään kerran, kun kävin papa-kokeessa, lääkäri huomasi minulla kaksiosaisen kohdun. Yksi syy lapsettomuuteen löytyi.

Tässä välissä ravasin vähän väliä päivystyksessä omituisten ja kovien vatsakipujen vuoksi, kunnes joku lääkäri ehdotti endometrioosia. Magneetti paljasti totuuden ja lopulta pääsin vielä laparoskopiaan, jossa tehtiin lopullinen diagnoosi, kun endometrioosia löytyi vähän joka paikasta. Löytyi siis jälleen jokin lapsettomuuden syy. Aloitin lääkärin suosituksesta pillerit, jotka hoitaisivat endometrioosia mutta kuitenkin estäisivät myös raskautumisen.

Edessä kohdunpoisto – peräännyin viime hetkellä

Meni jälleen pari vuotta, ja kivut alkoivat olla jo niin hankalat, että päätettiin tehdä kohdunpoisto. Myös lääkäri oli sitä mieltä, ettei juuri anna enää toiveita raskautumiselle ja todennäköisyydet ovat häviävän pienet. Olimme käsitelleet lapsettomuuden ja hyväksyneet sen. Jokin pieni ajatus kuitenkin tuli päivää ennen leikkausta, ja peruin sen viime tipassa. Päätimme jättää pillerit pois ja aloittaa vielä hoidot uudelleen.

N. Puoli vuotta tuosta hetkestä eteenpäin tehtiin IVF,  jossa saatiin hieno saalis alkioita. Tuoresiirtoa ei tehty IVF-hoidoista johtuneen hyperstimulaation vuoksi. Odottelin siis kuukautisia alkavaksi, jotta voisin ilmoittautua alkionsiirtoon.

Kuukautisia ei kuitenkaan kuulunut, vaikka kiertoni oli ollut aina täsmällinen. Tein testin. Ja meinasin pyörtyä. Se oli positiivinen!

Kaiken kaikkiaan olen ollut lapsettomuuden pyörteissä vuosikymmenen ja odottaminen kyllä todellakin palkittiin!

Ihmeiden aika ei siis todellakaan ole ohi. Nyt olemme ihanan pienen vajaa vuoden ikäisen pojan maailman onnellisimpia vanhempia. Lapsettomuus kytee edelleen takaraivossa pelkona lapsen menettämisestä, mutta sitä työstetään jatkuvasti. Lapsettomuuden kipeät tunteen eivät silti koskaan häviä, vaan tulee aina olemaan jollain tavalla osa elämää.

Ihmeiden aika ei ole ohi