Yksi tavallinen keskenmeno

Tarinoita lapsettomuudesta: tahaton lapsettomuus, keskenmenot.

Ensimmäinen raskauteni oli normaali. Sain terveen pojan ilman suurempaa yrittämistä.

Toinen raskaus alkoi yhtä helposti, kuin ensimmäinen. Olin nyt rennompi ja vähäiset oireet tai satunnainen vuoto ei hätkäyttänyt. Odotin vain ensimmäistä ultraa ja sitä tunnetta, kun näkee vauvan olevan oikeasti olemassa.

Keskenmeno tuli hitaasti ja piinaavasti: kaksi viikkoa veristä vuotoa ilman kipuja tietäen, että vauvaa ei tulekaan. Kun hetki viimein koitti, kipua oli vaikea kestää. Synnytin pienen ihmisenalun kotini kylpyhuoneeseen. Kaikki tapahtui luonnollisesti ja toivuin fyysisesti hyvin. Itkin ja surin. Elämä jatkui.

Olen kuullut, että keskenmenon jälkeen voi tulla helposti uudelleen raskaaksi. Aloimme yrittää heti uudelleen, kun suositeltavaa oli. Minulle suru ja tapahtunut konkretisoitui vasta, kun en parin ensimmäisen kierron jälkeen tullutkaan raskaaksi. Tuntuu, että jokaisen negatiivisen testin jälkeen tipahdan syvemmälle suruun, josta ei pääse pois.

Mieheni uskoo, että toinen lapsi tulee kyllä ja muistuttaa, että keskenmenosta on vasta kuukausia. Minulle odotus tuntuu loputtomalta. Se repii ja raastaa sisintä. Emme ole kärsineet lapsettomuudesta ja meillä on kaikki mahdollisuudet onnistua. En voi ymmärtää, miksi yksi tavallinen keskenmeno musertaa silti näin paljon. Miksi en voi päästä yli?

Anonyymi