“Pelottaa, että en voi enää saada biologisia lapsia”
Tarinoita lapsettomuudesta: tahaton lapsettomuus, gynekologiset sairaudet, keskenmenot
Olen aina haaveillut äidiksi tulemisesta. Haaveeksi se on vielä jäänyt. Elin pitkään sinkkuna, kymmenen vuotta tarkalleen.
Raskauduin, kun tapailin erästä miestä, mutta sain alkuvaiheessa keskenmenon. Se oli hyvin raskas tilanne, sillä olisin ollut valmis äidiksi. Lopulta myös päätimme olla jatkamatta tapailua miehen kanssa.
Haaveeni lapsesta kuitenkin kyti kovin sisällä ja aloin pohtimaan ja tutkimaan tietoja itsellisestä vanhemmuudesta. Myös kumppanuusvanhemmuus kiinnosteli.
Kaikki tämä pohdinta romuttui siihen, että varallisuuteni ei antaisi pitkään aikaan mahdollisuutta jatkamaan toteutukseen. Kaiken lisäksi jouduin leikkaukseen, jonka seurauksena minulta poistettiin toinen munanjohdin, joten toimin niin sanotusti puoliksi.
Suku kyselee ja painostaa
Tapasin nykyisen kumppanini muutama vuosi sitten ja olemme alkaneet puhumaan jälkikasvusta.
Minua kuitenkin pelottaa, että en voisi enää saada biologisia lapsia. Tässä asiassa ei helpota kumppanin suvun ”painostus” eikä se, että koen aika voimakkaasti lähipiiriin vauvauutiset. Monesti ajattelen, että miksi minä en voi kokea sitä onnea, kun on lapsi sylissä.
Onneksi olemme kumpikin valmiita hedelmöityshoitohin, adoptioon tai sijaisvanhemmuuteen.
Valma
Simpukka ry:n vuoden 2024 teemana on Tahattomasti lapsettomana Suomessa. Simpukka kerää ja jakaa vuoden 2024 ajan tahatonta lapsettomuutta kohdanneiden kirjoituksia, jotka liittyvät yhteiskuntaan. Voit kirjoittaa omista kokemuksistasi, mielipiteitäsi tai kannanottojasi.
- Liity Simpukan jäseneksi: Simpukan jäsenyys.
- Lahjoita tahatonta lapsettomuutta kokevien hyvinvoinnin eteen tehtävälle työlle: Lahjoita Simpukalle.