Perhekummit iloitsevat lasten seurasta

Tarinoita lapsettomuudesta: lopullinen lapsettomuus, lapsenlapsettomuus.

Olemme lapseton eläkeläispari ja tahdomme tavata pieniä lapsia, kun omia lastenlapsia ei ole ja sukulaisten lapsetkin ovat kasvaneet isoiksi. Sain tietää Mannerheimin Lastensuojeluliiton perhekummitoiminnasta ja pyysin miehenikin mukaan koulutustilaisuuteen. Toiminnan järjestäjä kertoi, että monta perhettä jonottaa kummia. 

Saimme kummiperheen, johon kuuluu isä, äiti sekä viisi- ja kolmevuotiaat tytöt. Perheen isovanhemmat asuvat kaukana, ja heitä tavataan harvoin, siksi he toivovat perhekummeja. Kummisuhteesta tehdään kirjallinen sopimus ja meitä sitoo vaitiolovelvollisuus. Tapaamme perhettä parin viikon välein vuoden ajan. 

Sovitulla tapaamiskerralla lähdemme kävelemään metsäpolkua nuotiopaikalle. Mieheni, Isä ja Isosisko kulkevat edellä, tulen perässä Äidin ja Pikkusiskon kanssa. Pikkusisko tarttuu käteeni. Matkalla pysähdymme ihmettelemään isoa kekoa. ”Ketähän täällä asuu?” kysyn Pikkusiskolta ja otan pari hyönteistä käteeni. ”Muurahaisia!” Pikkusisko tietää. Juttelemme muurahaisten elämästä. Matkan varrella tunnistamme erilaisia kasveja, näemme sieniä, tatteja ja rouskuja. Känsätuhkelot ovat nuorina syötäviä, mutta nämä ovat jo vanhentuneita. Mieheni potkaisee yhtä sientä ja siitä pöllähtää mustaa itiöpölyä. ”Joku on pannut savua sen sisään”, Pikkusisko oivaltaa.

Saavumme nuotiopaikalle järven rantaan, siellä syömme eväät ja paistamme makkaraa. Paluumatkalla pysähdymme leikkipuistoon, missä tytöt keinuvat, pyörivät karusellissa ja kiipeilevät telineissä. Minua pelottaa, että he satuttavat itseään, kun Isä rohkaisee Isosiskoa kiipeämään korkeammalle. Onneksi vanhemmat ovat vastuussa lasten turvallisuudesta.

Parkkipaikalla sovimme seuraavan tapaamisen kahden viikon päästä. Erotessamme Pikkusisko tulee luokseni ja sanoo: ”Sylihalit”. Halaamme molempia tyttöjä ja vilkutamme lähtiessämme perheelle. Lapset osoittavat tunteensa avoimesti ja mieltä lämmittää huomata, että olemme saavuttaneet heidän luottamuksensa.

Haluan viettää lasten kanssa rauhallista aikaa, kuunnella heidän juttujaan, lukea lastenkirjoja tai pelata korttipeliä. Osallistun mielelläni myös heidän leikkeihinsä. Kerran tytöt pitivät kampaamoa ja kauneushoitolaa, joissa olimme asiakkaina. Isosisko laittoi minulle rusetteja hiuksiin ja Pikkusisko maalasi kynteni kimaltavalla lakalla. Toisella kerralla leivoimme yhdessä omenapiirakoita. Joskus ulkoilimme perheen kanssa, talvella hiihdimme ja kesällä kävimme uimassa. 

Neuvoimme lapsille perinneleikkejä. Meidän lapsuudessamme ei ollut digilaitteita, vaan tarvikkeet leikkeihin löytyivät luonnosta. Teimme vaahteransiemenistä ”neniä”, jotka riemastuttivat kaikkia. Metsäretkellä mieheni veisti kaarnalaivat, joihin tytöt kiinnittivät purjeet koivun tuohesta ja saivat laskea laivat vesille. Paluumatkalla Isosisko keksi laittaa kuivia oksia pipoonsa poronsarviksi, joten me kaikki kävelimme porotokkana pysäköintipaikalle. Piilosilla olo ja hippaleikki kuuluvat lasten ikiaikaisiin suosikkeihin.

Pidän tärkeänä kolmen sukupolven kohtaamisia ja yhdessä tekemistä, josta kaikki hyötyvät. Meitä eläkeläisiä ilahduttaa lasten seura, aikuiset saavat tukea vanhemmuuteen ja lapset tutustuvat ikäihmisiin. Parhaalta tuntuvat aidot kohtaamiset ja toistensa kuunteleminen rauhassa. Kummiperheen tapaamiset tuovat mukavaa vaihtelua meidän eläkeläisten hiljaiseen arkeen ja piristävät mieltä. Suunnittelemme tapaamisten ohjelmaa perheen kanssa heidän toiveidensa mukaan.

Nimimerkki Perhekummi