Tahaton lapsettomuus pysyväksi osaksi elämää

Tarinoita lapsettomuudesta: tahaton lapsettomuus, keskenmenot, lopullinen lapsettomuus

Mediassa julkaistavissa lapsettomuustarinoissa on usein onnellinen loppu. Kauan odotettu lapsi syntyy kaikkien vaikeuksien jälkeen.

”Pariskunta on käynyt läpi vuosien lapsettomuushoidot, useita keskenmenoja, kohtukuoleman. Nyt vieressä kuitenkin tuhisee kolmen kuukauden ikäinen pieni ihme.”

Tosielämässä ei kuitenkaan aina käy niin. Tosiasiassa lapsettomuus saattaa jäädä pysyväksi osaksi elämää eikä sitä ”eheyttävää kokemusta” elävän lapsen muodossa koskaan tulekaan.

Tämä on yksi sellainen tarina…

Meidän lapsettomuustarinamme alkoi eräänä kesäyönä matkalla juhlista kotiin. Oikaistiin niityn poikki ja siinä keskellä niittyä rupesimme puhumaan lapsista. En ollut koskaan itse kokenut tarvetta tulla äidiksi, mutta mieheni kanssa olin halukas senkin päästä kokemaan. Kului aikaa eikä mitään kuulunut, ja ehdimme jo hakeutua lapsettomuustutkimuksiin. Kesken tutkimusten kuitenkin huomasin olevani raskaana ensimmäistä kertaa ikinä. Tuntui jännittävältä ja pelottavalta. 

Tätä onnea kesti kuitenkin vain pari viikkoa, sillä hyvin alkuvaiheessa ensimmäistä raskauttani koin myös elämäni ensimmäisen keskenmenon. Se oli musertava kokemus, mutta päätimme yrittää pian uudelleen.

Uusi raskaus -pelko keskenmenosta läsnä

Parin kuukauden päästä olin kuin olinkin uudelleen raskaana, ja edellisen keskenmenon pelko oli läsnä jatkuvasti. Raskaus sujui kuitenkin voimakasta pahoinvointia lukuun ottamatta hyvin ja pääsimme toiselle kolmannekselle. Uskaltauduin ostamaan vauvanvaatteita paikallisesta kirppisryhmästä ja googlettelin lastenvaunuja. Päätin että haluan ne tietyt, missä on ruusunkultaiset metalliosat.

Viikkoja kertyi ja lääkärissä kaikki näytti hyvältä. Rakenneultraankaan ei ollut enää pitkä aika. Ehkä sitä pikkuhiljaa voisi alkaa luottaa tähän raskauteen.

Sitten eräänä päivänä, kun raskausviikkoja oli kertynyt tasan 19, synnytin lapsemme omassa kylpyhuoneessamme. Takana oli muutama tunti omituisia alaselkäkipuja ja sitten kaikki kävi todella nopeasti. Minut vietiin ambulanssilla sairaalaan, jossa myöhemmin samana iltana jätimme hyvästit pikkuisellemme.

Olimme surun murtamia ja hyvin suuren epätietoisuuden vallassa. Lääkärit epäilivät myöhäisen keskenmenon syyksi tulehdusta, sillä vasta edellisellä viikolla lääkäri oli todennut kohdunkaulan olevan vahvasti kiinni. Päätimme kokeilla vielä kerran, koska lääkäreiden mukaan todennäköisyydet olivat kuitenkin meidän puolellamme.

Uusi yritys ja kohtalonviikko 19

Odotimme puoli vuotta ja tarkalleen ajoitetusta yrityksestä tulimmekin uudelleen raskaaksi. Pelko oli valtavaa. Pelkäsin erityisesti uutta tulehdusta ja jälleen erityisen voimakkaan pahoinvoinnin keskellä yökkäillen pesin väkisin hampaitani, ettei ainakaan mahdollinen ientulehdus tappaisi tätäkin lastamme.

Ultrissa ja lääkärintarkastuksissa oli kaikki taas hyvin. Vauva voi hyvin ja kohdunkaula oli edelleen vahva. 

Pääsimme viikolle 19, joka oli minulle henkisesti todella rankka. Ylitimme esikoisemme rajapyykin ja koitimme rentoutua. Sitten yhtenä päivänä huomasin rusehtavaa limaista vuotoa ja säikähdin. Koska elimme sitä kohtalonviikkoa 19, halusin käydä tarkastamassa tilanteen. 

Tuomio oli karu: kalvorakko. Kohdunkaula oli auennut ja osa sikiöpussista valahtanut sen läpi. Makasin lopulta sairaalassa jalat päätä ylempänä kaksi vuorokautta toivoen ihmettä, kunnes mitään ei ollut enää tehtävissä ja jouduin synnyttämään kuopuksemme. Hyvästelimme hänetkin.

Raskas päätös

Kokemuksemme oli muokannut meitä suunnattomasti. Raskaudet sekä niiden väliset ajat olivat olleet erittäin stressaavia ja vieneet suunnattomasti voimavaroja.

Raskain sydämin päätimme lopulta, ettemme halua lähteä tähän enää uudelleen ja kokeilla onneamme vielä kerran. Nyt näytti siltä, että todennäköisyydet eivät todellakaan olleet puolellamme.

Päätös oli vaikea, mutta lopulta myös äärimmäisen helpottava. Enää ei tarvitsisi kärsiä monta kuukautta kestävästä voimakkaasta pahoinvoinnista. Enää ei tarvitsisi pelätä menettävänsä vielä yhden lapsen. Jäimme tietoisesti tahattomasti lapsettomiksi, ja nyt rakennamme elämäämme uudelleen näiden raamien mukaan.

Elämän kokoinen valinta